maanantai 29. heinäkuuta 2013

Tour-de-Sock: kuudes etappi

Sukkakisan viimeiselle etapille oli kehotettu varaamaan joko liukuvärjättyä tai raidoittuvaa lankaa tai jämälankoja. Koska tiesin neulovani sukkia kesälomareissun aikana milloin missäkin, hylkäsin heti jämälankavaihtoehdon. Vaan värirajoitteisena minulla ei ollut lainkaan raidoittuvia tai liukuvärjättyjä sukkalankoja, joten ryhdyin hankintapuuhiin. Lankakauppoihin asti ei tarvinnut vaivautua, vaan sopivia lankavaihtoehtoja löytyi kanssaneulojien varastoista lahjoituksena ja rahaa vastaan.

Kuudes etappi starttasi heinäkuun 20. päivä klo 15.30 Suomen aikaa. Tällä kertaa olin mallin julkaisun aikoihin kotona ilman mitään ylimääräisiä järjestelyjä, joten pääsin aloittamaan sukat jo heti lauaintai-iltapäivästä. Edessä oli kuitenkin arviolta viikon mittainen kesälomamatka, joten en lähtenyt yrittämäänkään nopeaa valmistumista. Euclid-sukkamallin nähtyäni päätin lahjoituksena saamani Jawoll Magic Degradé -langan olevan sopivin.


Sukka muodostuu aloitusjoustinta, kantalappua ja kärkeä lukuunottamatta tasasivuisista kolmioista, jotka neulotaan ulkoreunasta sisäänpäin. Minä käytin silmukoiden luomiseen väliaikaista aloitusta: virkkasin jämälangalla sopivan silmukkaketjun ja poimin siitä tarvittavat silmukat. Tekniikka vaatii tavallista enemmän näpertelyä ja se tuottaa aika monta langanpäätä pääteltäväksi, mutta vaikeaa se ei ole. Sukista tuli langan värityksen myötä aika psykedeeliset, jollain kierolla tavalla rumankauniit.


Neuloin sukat tapani mukaan 2 mm puikolla. Käytän todella harvoin yksisäikeisiä lankoja, enkä erityisemmin pidä niistä, en siis tästäkään. Ensimmäisestä sukasta tuli lörppänä, enkä suunnitellut värejä mitenkään, joten tässä värikombinaatiossa likaisenvihreältä näyttävä väri kasaantui vahingossa isoksi alueeksi. Kun toisesta sukasta tuli selvästi napakka, ainakin pari numeroa pienempi, päätin neuloa vielä kolmannenkin sukan. Siitä tuli vielä toistakin napakampi, mutta sentään kohtuullinen pari toiselle sukalle. Niinpä ensimmäinen harjoituskappale jäi parittomaksi ja sen kohtalona lienee päätyä roskikseen.

Näitä sukkia on neulottu vähän siellä ja täällä: kyläpaikoissa, Piritan hiekkarannalla Virossa, Tallinnan vanhassa kaupungissa sijainneen hostellimme leveällä ikkunapenkillä (hostellihuoneessa ei ollut yhtään tuolia ja ikkunalla oli aamutuimaan paras valo) sekä Linnanmäellä. Valmis sukkapari lähtee Hyvän Mielen Sukat -keräykseen.

Tour-de-Sock on nyt suoritettu kunnialla ja hauskaa on ollut. Odottamaani tyhjyyden tunnetta ei tullut, kiitos pitkäksi venähtäneen kutosetapin. Nyt on hyvä ryhtyä tekemään jotain ihan muuta.

P.S. Kävin minä Karnaluksissakin kääntymässä sillä seurauksella, etten ostanut mitään. En kokenut mitään suurta tunnekuohua tai ihastusta; minulle se oli vain iso varastomyymälä. Varmasti Karnaluks palvelee niitä, jotka neulovat isompia neuleita laadukkaista langoista, silloin lankojen jonkin verran edullisempi hinta tuntuu jossakin, mutta minä viehätyn paljon enemmän ihan toisen tyyppisistä putiikeista. Sadamarketista sentään kävi pikaisesti nappaamassa muutaman virolaisen villalankavyyhdin ja kiekon hahtuvaa, mutta aivan yhtä hyvin olisin voinut nekin langat jättää kaupan hyllylle.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Lupaus

Edellisen myssypostauksen omasta mallista innostuneena neuloin toisen, vähän pidemmän version vihreästä Rellanan Bambus Plus bambu-puuvilla-polyakryylisekoitelangasta.


Kakkosversion neuloin yhden mallikerran pidemmäksi, sillä lankaa oli käytettävissä 100 g. Omalla löysällä käsialallani 2,25- ja 2,75-milliset puikot olivat oikein passelit, mutta kun kirjoitin myssyyn ohjeen, laitoin suosiolla puikkojen kooksi 3 ja 3,5 mm.


Malli sai nimekseen Lupaus. Toivottavasti se on lupaus paremmista päivistä ja parantumisesta, sillä tämä(kin) mallipipo lähtee sytomyssyksi paikalliseen sairaalaan.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Punapäät

Punaisten päähineitten kavalkadi saa edelleen jatkoa.


Tummanpunaisesta Tennesseestä neulottu Ruusa henkii ihanaa menneen ajan tunnelmaa. Neuloin myssyn 3,25 mm puikolla ohjeen mukaisin silmukoin, joten siitä tuli ehkä hivenen niukka, vaikka neulekäsialan onkin löysä. Mutta kaunis se on silti, ja pidän erityisesti siitä, että lieri on kaksinkertainen ja siten ryhdikäs.


Puuvillaisesta Pirta Caritasta neuloin myssyn omalla mallilla. Mallineuleen nappasin jostain vanhasta Novitan lehdestä (olisiko ollut Kesä 2007?), jossa mallineuletta oli käytetty useisiin erilaisiin neuleisiin, lähinnä toppeihin ja puseroihin. Puikolla mallineule näytti todella ankealta, mutta onneksi olin liian laiska purkaakseni puolivalmista hattua. Sisulla neuloin loppuun - ja päähän aseteltuna myssystä kuoriutuikin ihan katseenkestävä, jopa vallan kiva. Niinpä kirjoitin myssystä ohjeen, mutta siitä sitten tarkemmin tuonnempana.


Tummanpunaista Tennesseetä riitti vielä Lilacs for Lila -vauvamyssyyn. Käytin muistaakseni 2,75 mm puikkoa ja toiseksi pienimmän koon silmukkamääriä, jolloin myssystä tuli sopiva tuollaiseen 38-senttiseen (tai vähän isompaankin) päähän. Sen verran oli pakko sooloilla ohjeen kanssa, että tein takaraivon kavennusosuuden pyöröneuleena, kun en halunnut ommella saumaa. Olisi oikeastaan pitänyt siirtyä pyöröneuleeseen jo viimeisen pitsimallikerran ajaksi, sillä istuvuuden parantamiseksi ompelin lopulta hieman saumaa takaraivolta niskaan.

Kaikki kolme päähinettä menevät luonnollisesti paikallisesn sairaalaan, kaksi ensimmäistä sytomyssyiksi ja viimeisin vauvateholle tai synnyttäneiden osastolle.


maanantai 15. heinäkuuta 2013

Tour-de-Sock: viides etappi

Sukkatourin viidennen etapin alku osui haasteelliseen ajankohtaan, sillä meille oli tulossa mökkivieraita eikä mökillä tavallisesti ole miehen kännykän lisäksi nettiä käytössä. Vaikka miehellä on joskus vaikeuksia ymmärtää ja jaksaa maaniseksikin yltyvää neuleharrastustani, hän ehdotti, että voisimme viedä mökille vanhan tulostimemme ja läppärin, jonka voisi yhdistää kännykkään ohjeen tulostamisen ajaksi. Niinpä pääsin neulomaan Little Deschutes -palmikkosukkia muutama tunti ohjeen julkaisuajankohdan jälkeen. Langaksi valikoitui Puffalan Puodin Sukka-Puffa värissä Pikkarainen.

Olin toivonut runsaasti palmikoita ja tällä kertaa toiveeni toteutui.


Ohje oli hyvin kirjoitettu, mutta vaati aika lailla keskittymistä. Pidin kovasti langan väristä ja muodostuvasta palmikkopinnasta, joten eipä näidenkään sukkien neulominen vienyt kahta vuorokautta pidempään. Onneksi mökkivieraamme olivat hitaan lomaelämän kannalla, olivatpa he myös kiinnostuneita sukkakisasta ja näistä nimenomaisista sukistakin.


Koska kyse oli Tour-sukista, olin ohjeen orja - ilman muokkaamattomuusrajoitetta olisin tehnyt kantapään käännöksestä ohjetta pyöreämmän ja luultavasti muokannut hiukan palmikkokuvion lopetusta. Nyt jouduin neulomaan sukan terän haluamaani pidemmäksi, sillä viimeisille palmikonkierroille oli asetettu minimimäärä. Sukista tulikin itselleni liian isot, joten jätin kärjestä langan päättelemättä ajatuksena purkaa terää lyhyemmäksi ja neuloa uusi kärki kisakuvien jälkeen. Vaan niinpä nämä sukat olivat täydellisen sopivan kokoiset mökkiveraana olleelle kälylleni, joten purkaminen oli tarpeetonta ja sukille löytyi onnellinen, arvoisensa omistaja.

Neuloin muuten sukat pienimmän koon mukaan 2 mm puikolla, langanmenekki oli jokseenkin 80 g. Vaikka pääsin raportoimaan sukat lopulta vasta 20 tuntia niiden valmistumisen jälkeen, olin etapin 17.

Kuudes ja viimeinen etappi alkaa 20. päivä kuluvaa kuuta, Suomen aikaa klo 15.30. Taas kerran jännitän sitä, pääsenkö aloittamaan heti tuohon aikaan (tai voinko edes tulostaa ohjetta), ja vaikka saisinkin ohjeen käsiini, onko minulla mahdollisuuksia neuloa sukat ennen deadlinea. Voi olla, että perherauha on asetettava sukkakisailun edelle... sitä paitsi minulta puuttuu toistaiseksi viimeiselle etapille sopiva raidoittuva tai liukuvärjätty lanka; en oikein innostu ajatuksesta neuloa potentiaalisesti erikoista sukkarakennetta jämälangoista, ainakaan reissun päällä.


torstai 11. heinäkuuta 2013

Pitsimyssyjä

Välipalaneuleina on valmistunut edelleen pikkuhiljaa sytomyssyjä. Viime aikoina puikoilla on ollut tavallistakin enemmän pitsiä.


Keväisen retriitin lahjoituspöydästä nappasin kerän punaista Pirta Caritaa, luultavasti lähestulkoon vintageksi luokiteltavaa puuvillalankaa. Siitä puolet eli noin 50 g kului tähän Novitan Kesä 2009 -lehden pitsimyssyyn, jota muokkasin sen verran, että neuloin oikeat silmukat joustimessa ja pitsisoirojen välissä kiertäen. Myssy on neulottu 108 silmukalla, joustimessa puikossa mittaa 2,25 mm ja pitsiosassa 2,75 mm. Tein myssystä myös ohjetta muutaman sentin lyhyemmän, kun en halunnut myssystä superroikkuvaa ja toisaalta ajattelin, että saisin lopusta kerästä vielä toisenkin yksivärisen myssyn.


Samaisesta retriitin lahjoituspöydästä otin huostaani myös ison kerän luonnonvalkoista puuvillaa, jossa ei ollut vyötettä mukana laisinkaan. Siitä neuloin 2,25 mm puikolla Rosalindan uusimmasta Ullasta. Tai no, tämä on melkein-Rosalinda, sillä lankani oli ohjeen lankaa selvästi paksumpaa ja toisaalta minulla on jonkin sortin fiksaatio siitä, että mallineuleen tulee jatkua luontevasti reunajoustimesta:


Loin 108 silmukkaa ja päähänpinttymäni vuoksi suunnittelin joustimen jälkeiset silmukoiden lisäykset siten, että mallineuleen palmikot ja pitsiosuudet istuvat joustimeen saumattomasti. Esimerkiksi kuvassa oleva neljän silmukan palmikko rajautuu joustinneuleen oikeisiin silmukoihin, kun joustimen jälkeen lisätään yksi silmukka juuri noiden rajaavien oikeiden silmukoiden väliin. Lisäsin silmukoita yhteensä 18, jolloin myssyyn tuli kuusi 21 silmukan mallikertaa.

Tämä päähänpinttymäni reunajoustimen ja mallineuleen saumattomuudesta on joskus jopa este sille, että neuloisin jonkin tietyn mallin. Monesti pähkäilen itsekseni jonkin ratkaisun joustimen nivomiseen mallineuleeseen, mutta joskus se on kertakaikkiaan liian työlästä. Sama fiksaatio hidastaa joskus omaa neulesuunnitteluanikin, sillä yllättävän usein on vaikea saada jokin säännönmukainen joustinneule istumaan haluamaani silmukkamäärään ja mallineuleeseen. Tällä kokemuksella arvostankin erityisen suuresti niitä neulemalleja, joissa suunnittelija on jaksanut tehdä ajatustyön puolestani.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Tour-de-Sock: neljäs etappi

Sukkakisan neljännelle etapille kehotettiin varaamaan 100 g yksiväristä tai semisolidia lankaa sekä noin 500 helmeä. Ohje julkaistiin 30. kesäkuuta klo 14.00, mikä määritteli samalla mökkikyläilyn ajankohdan - minun oli saatava printattua ohje ja tehtyä vaadittavat lisämerkinnät kotona ennen lähtöä. Hullu mikä hullu, ihan kaheli suomalainen sukanneuloja, se minä olen.

Kuvittelin, etten lasten kanssa ystäväperheen mökillä kyläillessä pystyisi juurikaan neulomaan, mutta toisin kävi: lapset viihdyttivät toisiaan ja me äidit elimme hidasta mökkielämää. Ja minähän neuloin! Sukat valmistuivatkin noin kahdessa vuorokaudessa ohjeen julkaisemisesta lukien. Onnekseni mökillä oli nettiyhteys ja läppäri, joten sain myös raportoitua sukat heti niiden valmistuttua.


Langaksi olin valinnut kalakukkopikkujouluissa lahjaksi saamani oranssin langan, jonka merkistä minulla ei ole mitään käsitystä, ja helmiksi ruskeat tsekkiläiset 8/0 -siemenhelmet, juuri Touria varten tilatut. Neuloin kokemuksesta viisastuneena ohjeen pienemmällä koolla eli 64 silmukalla ja 2 mm puikolla, joten lopputulos oli juuri sopiva omaan jalkaani. Helmet pakkasin valkoiseen filmipurkkiin, josta niitä oli kätevä napata pieneen 0,6 mm virkkuukoukkuun muutama kerrallaan. Tiivis filmipurkin kansi takasi sen, että helmet pysyivät tallessa vaihtelevissa neulomisolosuhteissa.

Ihastuin toden teolla helmien laitteluun, sillä sain kehitettyä itselleni nopean ja kätevän tavan lisätä helmiä virkkuukoukulla. Malli itsessään oli helmiä lukuunottamatta aika peruskauraa, jatkuvaa pientä palmikonkiertoa, josta selviän helposti ilman apupuikkoa, ja kantapääkin oli tuttu ranskalainen, tällä kertaa vahvistetulla kantalapulla. Ainoa minua hieman häiritsevä asia mallissa oli mallikerran reunimmaisten vinoneliöiden sisäosan "pitsireijät", jotka näyttävät lähinnä siltä, että joku ötökkä on käynyt napostelemassa oman osansa sukista.


Ystäväperheen mökillä oli mukavasti myös kuvausmiljöötä valittavaksi asti. Vanhojen kärrynpyörien päällä taiteilu vaati pientä akrobatiaa, otinhan kaikki kuvat itse sukat omissa jaloissani. Ranta-aitan kaunis harmaa hirsiseinä oli täydellinen pari oranssille langalle.

Aikatauluhaasteista huolimatta olin etapin 16. nopein. Tästä sijoituksesta olin erityisen tyytyväinen, sillä onnistuin jättämään Tourin voitosta kisaavan suomalaisjoukkueen pahimman kilpailijatiimin jäsenen juuri taakseni, jolloin hän ansaitsi joukkueelleen vain kaksi pistettä neljän sijaan. Näin toimii kelpo cheerleader: kun ei voi hankkia pisteitä joukkueelle, voi aina estää kilpailijajoukkuetta saamasta lisäpisteitä! Nelosetappi oli muutenkin suurta suomalaisjuhlaa, voittihan sen Speedy Finns -joukkueen Päivi, jonka upeita sukkia voi ihastella täällä.

Nämä oranssit Walking Through The Maze Gardens -sukat ovat ensimmäiset Tour-de-Sock -sukat, jotka jäävät minulle itselleni. Jään mielenkiinnolla odottamaan viidennen etapin haasteita - ja suunnittelemaan, mitä kaikkea muuta helmin koristeltua voisinkaan neuloa jatkossa.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Välipalamyssyjä

Olen jatkanut sytomyssyjen ja vauvapipojen neulomista välipalatöinä eli silloin kun käsillä ei ole mitään erityisen houkuttavaa ja koukuttavaa muuta neuletta. Näkyy päähineitä valmistuvan tälläkin systeemillä.


Tummanpunaisesta Novitan Tennesseestä syntyi Ode to Spring -myssy, johon tosin tein tavoilleni uskollisesti muutamia muutoksia, esimerkiksi reunajoustimen muutin niin, että mallineule jatkuu loogisesti suoraan joustimesta. Myssystä uhkasi tulla kovin pitkä, joten sovelsin myös päälakikavennuksia. Taisinpa tehdä lehdyköiden vaatimat silmukanlisäyksetkin oman mieleni mukaan. Tämä on kyllä kaunis malli, voisin kuvitella tekeväni itselleni samanlaisen villaisena versiona.


Tummansinisestä Tennesseestä veivasin ihan urakalla palmikoita Italian Wheat Hat -mallilla, tällä kertaa lähes täysin ohjeen mukaan; vain reunajoustimen oikeat silmukat vaihdoin kierrettyihin oikeisiin. Tulipahan napakka pipo, mutta kyllä se pienempään päähän menee ongelmitta.


Kirpputorilla tuli vastaan isohko pussukka puuvillalankoja eurolla, joten mukaanhan ne oli otettava. Persikkaiset (tai paremminkin kypsän lohen väriset) langat oli neulottava vauvapipoiksi melkein tuoreeltaan, kyseinen väri kun kuuluu inhokkilistani kärkikaartiin yhdessä vaaleanlilan ja mintunvihreän kanssa. Alarivistä voi tunnistaa Will I Be Prettyn sekä Tähdellisen variaation.

Hyväntekeväisyyspäähineisiin korvamerkittyjä lankoja riittää edelleen, joten eiköhän tässä kesän mittaan synny vielä lisääkin sairaalalle meneviä myssyjä ja pipoja.