sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Koivu-sukat


Sain ystävältäni joulun alla lahjan kylkiäisenä kaksi kerää luumunväristä DROPS Fabelia. Väri ei tunnetusti ole omia suosikkejani, joten päätin jo langat saadessani neuloa niistä sukat samaiselle ystävälleni vaikkapa ensi joulun joululahjaksi. Pienen haeskelun jälkeen päädyin ottamaan puikolle Koivu-sukkamallin.



Neuloin sukat ainakin suurinpiirtein ohjeen mukaan, tosin 2 mm puikolla; kokoluokan 37-38 sukkiin meni noin 65 g lankaa. Fabelissa on ihan mukava neuletuntuma, mutta minua häiritsi todella paljon langassa olleet lyhyet valkoiset kuidut/säikeet, jotka tuntuivat muovilta ja näkyivät todella ikävästi neuleessa, ellei niitä nyppinyt pois langasta. Saman huomasin jo neuloessani Aragorneja punaisesta Fabelista, silloin tosin ajattelin langan olleen sattumalta sekundaa. Ilmeisesti tämä on kuitenkin yksivärisen Fabelin ominaisuus, eikä lainkaan miellyttävä sellainen.


Sukista tuli kyllä oikean kokoiset ja varsin kivan näköiset, mutta ehkäpä lehtikuvio olisi voinut yltää pidemmälle jalkaterän päälle. Eiköhän ystävälläni ole näillekin sukille käyttöä, samaan osoitteeseen kun on huolittu myös Kiertoradalla- ja Galder-sukat.

torstai 23. helmikuuta 2012

Mohair-Shettis


Yksi varastolankaneulomus oli jäädä kokonaan raportoimatta, vaan tässä se nyt on, naapurilta saadusta SandesGarn Kitten Mohairista neulottu Shetland Triangle.



Tässä huivissa ei kauan nokka tuhissut: 80 grammaa mohairlankaa muuttui 4 mm puikolla  noin 140 x 75 cm kokoiseksi huiviksi parissa-kolmessa päivässä.



Pidän tummanruskeasta väristä, pidän edelleen Shetland Trianglesta mallina ja yllätyin, miten mukavaa Kitten Mohairia oli oikeastaan neuloa - mutta en minä siitä huolimatta osaa kuvitellakaan pitäväni tätä itse. Niinpä lahjalaatikko sai taas kerran täytettä ja minä sain loput mohairit pois varastoista kuljeksimasta.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Nikolai II


Joulun alla kävin ostamassa muutaman kerän lankaa lahjaksi ihan itselleni. Yksi ostoksistani oli Pro Lanan Pro Socks Harmony, joka houkutteli ihanilla ruskan sävyillään. Vaikka lanka on jo nimensäkin perusteella suunniteltu lähinnä sukkiin, minä arvelin voivani neuloa siitä aivan yhtä hyvin huivin. Kokeilin pariakin mallia, mutta hyvin pian päätin aina oikein -neuleen sopivan parhaiten langan väritykseen. Niinpä tuli tehtyä toinen Nikolai.



Minä neuloin Nikolai II:n 3 mm puikolla. Koska Nikolai I oli mielestäni kovin kapea luiru, päätin tehdä tällä kertaa levennykset (ja vastaavasti lopussa kavennukset) joka 4. kerros alusta saakka. Tein levennyksiä, kunnes reunalehdyköitä oli 20, lyhennettyjä kerroksia sisältävässä keskiosassa on puolestaan 24 lehteä.



Muutosten myötä huivista tuli juuri sopivasti leveämpi ja väritkin asettuvat todella kauniisti. Vähän karkeahan huivi oli aluksi, mutta kylvetin sitä huolella villanhoitoaineessa ennen pingotusta. Lankaa kului vajaat 80 g; kokoa en ole muistanut lainkaan mitata, muoto on suunnilleen hevosenkenkää muistuttava. Eiköhän tämä kelpaa kuopukseni lastentarhanopettajalle kevät-/läksiäislahjaksi, kun kuopus siirtyy aikanaan kesäloman kautta toisen päiväkodin yhteydessä olevaan eskariin.

torstai 16. helmikuuta 2012

Hattuja tarpeeseen


Lankavarastossani oli majaillut jo tovin ison pipon verran mustaa DROPS Nepalia. Tästähän neuloin jo viime talven suosikkipiponi, joten ajattelin ilahduttaa miestänikin mustalla pakkaspipolla. Jonossani oli sopivasti odottamassa ilmainen Declan's Hat -ohje, jota sovelsin ohjetta reilusti paksummalle langalle.



Neuloin pipon 4 mm puikolla ja 96 silmukalla, reunusjoustinta tein noin 7,5 cm. Lopputulos on ISO, mutta niin on mieheni pääkin. Pipo on niin syvä, että reunuksesta riittää pieneen taitteeseen etenkin miehelläni, joka tykkää pitää pipoja hieman vähemmän syvällä kuin minä. Ihan OK pipo, mutta ehkä joustinta olisi sittenkin voinut neuloa joko reilusti vähemmän tai hieman enemmän. Lankavarastoni keveni 80 grammaa tämän pipon myötä.


Viime syksynä tulin ostaneeksi paikallisen lankakaupan alelaarista kaksi kerää ruskeaa Gjestal Føniä ihan vain kokeeksi. Langassa on 70 % bambua ja 30 % puuvillaa, joten päätin tehdä langasta sytomyssyn. Malliksi valikoitui Rosazura (Rav-linkki ilmaismalliin).



Jälleen lankani oli paksumpaa kuin ohjeessa, joten tein pieniä muokkauksia alkuperäiseen malliin: jätin päälaen viimeisen lisäyskerroksen tekemättä ja vähensin palmikkokuviota edeltävä sileältä osuudelta kerroksia. Neuloin hatun 4 mm puikolla ja siitä tulikin varsin kivanoloinen kokoluokan 55-56 myssy. Lankaa kului peräti 85 g. Pidän itse mallista siinä määrin, että voisin harkita Rosazuran neulomista itsellenikin, villaisena tosin.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Budding Shawlette


Fragaria Shawlin neulominen oli niin nautinnollista, että samasta Francis-puuvillalangasta teki mieli neuloa toinenkin huivi. Jonostani poimin Budding Shawlette -ohjeen (Rav-linkki ilmaisohjeeseen) ja nappasin aluksi 3 mm puikon. Jo heti alkumetreillä kävi kuitenkin selväksi, että mallineule kaipasi tiiviimpää rakennetta, joten purin huivin alun ja vaihdoin 2,5 mm puikkoon.



Huivi on reunaa lukuunottamatta kokonaan samaa mallineuletta, jonka oppi helposti ulkoa. Olisi luullut, että neulominen olisi alkanut piankin puuduttaa, mutta niin ei käynyt suurelta osin erinomaisen neuletuntuman vuoksi. Päätin kuitenkin, etten neulo jättikokoista huivia, sillä ainakin itse osaan asetella pienemmän huivikkeen kauniimmin asusteeksi. Lopulta neuloin toistuvaa mallikertaa 12 toiston verran, jolloin huiville tuli kokoa pingotettuna noin 120 x 60 cm.



Ennen pingotusta olin hieman epäileväinen, jääkö lopputulos kovin vaatimattomaksi ja tylsäksi, mutta omasta mielestäni huivi on yllättävänkin kaunis. Päättelykerros olisi tosin pitänyt tehdä vieläkin joustavammin, nyt reuna jäi kiristämään kärkiä pingottaessa. Lankaa huivikkeeseen kului vajaat 65 g. Tämän huivin kohtalona oli päätyä arpajaispalkinnoksi, sillä en edelleen osaa kuvitella itseäni pitämässä valkoista puuvillahuivia.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Lisää sytomyssyjä


Varastolankailu on innostanut sytomyssyilemään aina muiden isompien neuleiden välillä. Tällä kertaa otin työn alle loput varastoni vanhimmista puuvillalangoista.



Ensin neuloin 119 silmukalla ja 3 mm puikolla pipon, jossa mallineule on napattu omista Verso-sukistani. Alareunassa on taite ja päälaen kavennukset sävelsin sitä mukaa kun neule edistyi. Tästä piposta tuli iso ja syvä, sopii omaan isoon runsashiuksiseen päähänikin, mutta toisaalta tämä voi toimia väljempänä myssyttävänä myssynä pienemmässäkin päässä. Lankaa kului noin 55 g.


Neulomisen lomasa minuun iski vastustamaton halu virkata ja päätin kokeilla Kardemumman Pauliina-myssyn ohjetta



Muuten tein ohjeen mukaan, mutta alkuun virkkasin kiristettävään lenkkiin 12 pylvästä (tai 3 kjs ja 11 p) ja sitä seuraavalla kerroksella jokaiseen pylvääseen 2 p. Näin hatun laelle ei jäänyt reikää, mutta vähän koholle tuo keskuspyörylä jäi. Ehkä sittenkin olisi pitänyt suosiolla seurata alkuperäistä ohjetta. 3 mm koukulla virkkailin ja kun vihreä lanka loppui, jatkoin tuntemattomalla valkoisella puuvillalla. Mallailin hattua omaan päähän ja säädin korkeuden sen mukaan. Uloimmaksi virkkasin kerroksen piilosilmukoita jämäköittämään reunaa. Kardemumman koristeluiden innoittamana kaivelin jämälankapussistani pienenpieniä nöttösiä, jotka passasivat mielestäni sävyltään käytettyyn vihreään. Jotenkin nuo pyörylät viehättävät, niitä tekisi mieli virkata kaikista pikkujämistä. Myssylle tuli painoa vähän reilut 50 g.


Pauliina-myssystä tuli siitäkin tosi iso, sellainen mukavan tilava omaankin päähäni. Uskon kuitenkin, että myös syöpäpotilaissa on isopäisiä, joille pään lämmike kelpaisi. Toisaalta, olenhan välillä neulonut todella pieniäkin myssyjä. Parasta kai onkin, jos tarjolla on mahdollisimman laaja kirjo kokoja, värejä ja malleja.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Patalaputtaa ja muuta jämäilyä


Taas teki mieli virkata sillä samalla vanhalla suosikkimallilla pari patalappuparia puuvilloista.



Sinne hupsahti iloisesti peittoprojektilankoja ja vähän muutakin lisäksi. Ja kun vihreän makuun pääsin, piti myöhemmin virkata vielä pari patalappua lisääkin:



Näiden kahden patalapun kohdalla ei voi puhua pelkästään jämälankavirkkauksesta, vaikka keskustassa oleva luumunvioletti oli jämää taannoisesta sytomyssystä; kaikkia muita lankoja kyllä riittää vielä isompiinkin töihin. Tämä vihreä sävymaailma nyt vain puhuttelee minua, joten piti ihan toppuutella itseään, että malttaisin jättää loput langat hyödyllisempiin tarkoituksiin, esimerkiksi sytomyssyiksi.


Sen sijaan aitoja jämälankavirkkauksia ovat nämä gekko-kirjanmerkit, joista turkoosi, ruskea ja vihreä kertoivat heti itse, kenen luo halusivat matkata:



Nämä olivat sukkalankajämiä, eikä GekkoSet ollut suinkaan viimeinen setti laatuaan. Minkäs sitä hullu mieliteoilleen voi... Samaan hulluuskategoriaan voi kai laittaa myös seuraavan pitsiliinan:



Malli on edelleenkin mielestäni yksi kauneimmista, mutta tällä kertaa käyttämäni lanka (kälyn kirpputorilta ostama Coats Eldorado) oli kyllä rimanalitus. Lanka oli järkyttävän ylikierteistä ja lisäksi kovaa, joten virkkaaminen 1,75 mm koukulla kävi pian hermoille. Jouduin roikottamaan virkkuuta useampaan otteeseen kerältä tulevan langan varassa, jotta sain tasattua kierrettä, mutta eipä siitäkään ollut apua kuin hetkeksi kerrallaan. Loppu kerä lähtee kyllä suosiolla kiertoon esimerkiksi SPR:n Konttiin, sillä minä en aio tämän langan kanssa enää pinnaani kiristää. Liina sen sijaan menee lahjalaatikkoon yhdessä patalappujen kanssa: kyllä aika tavaran kaupitsee.


Sen sijaan Kardemumman blogipostauksesta nappaamani linkki virkattuun ruusuun johti mielihyvään niin ruusua virkatessa kuin valmista työtä ihaillessakin.



Ruusuun kului varsin tarkasti loput tummanpunaisen TeeTeen Primaveran jämät. Virkkasin ruusun 3,5 mm koukulla ja 60 aloitusketjusilmukalla, lankaa kului 11 g. Kaunis ja helppo malli toteuttaa, mutta parasta oli tietysti se, että pitkään jämälankapussissa viereksinyt lanka on nyt vihdoin saatu muutettua käyttökelpoisempaan muotoon. Tämän voisi kiinnittää johonkin pysyvästi tai käyttää vaikkapa rintarossina hakaneulan avulla.