tiistai 31. tammikuuta 2012

F eli mistä näitä pitsihuiveja oikein sataa


Täytin kuun alkupuolella 27 vuotta ties monettako vuotta peräkkäin. Koska niitä vuosia ei tässä vaiheessa enää lasketa, ei varsinaista syntymäpäivääkään noteerattu perhepiirissä mitenkään. Sen sijaan Ravelryn avatariini ilmestyi täytekakku ja heti aamusta Tintti oli lähettänyt minulle sen kunniaksi ihanan synttäriyllätyksen maksullisen Fragaria Lace Shawl -ohjeen muodossa (Rav-link). Huivi oli ihan pakko päästä aloittamaan heti samana päivänä; langaksi valikoitui toisen ravelrykahelin puolisentoista vuotta sitten lahjoittama Francis, portugalilainen merseroitu puuvilla (1000 m / 200 g).



Huivi neuloutui kuin itsestään, lanka oli pehmeää ja liukui juuri sopivasti 3 mm ruusupuupuikollani. Echo Flower Shawlin jälkeen tämä oli mielettömän nautinnollista neulottavaa, nyppyjä myöten (niihin käytin suosiolla samaa virkkuukoukkumetodia kuin Echo Flower Shawliinkin). Huivi valmistui muutamassa päivässä, ohjeen mukaisin mallikertatoistoin se pingottui kokoluokkaan 130 x 65 cm ja lankaa kului 70 g eli noin 350 m.



Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, miksi ihastun kerta toisensa jälkeen tietynlaisiin täyspitsisiin huivimalleihin, sillä itse en tällaisia (ainakaan vielä) osaa pitää. Tämä yksilö on lisäksi valkoinen. Ja puuvillaa. Mutta on se ihana: kevyt, kaunis, herkkä, merseroinnin ansiosta juhlavan kiiltäväkin. Sanoinko jo, että Fragarian neulominen oli huumaavan houkuttavaa ja koukuttavaa? Siinäpä pitsihuivineulonnalle riittävän suuri oikeutus - voi olla, että tämä ei jää viimeiseksi Fragariakseni. Francis-puuvillasta tulee joka tapauksessa ainakin toinen huivi, niin hyvä neuletuntuma siinä oli. F-kuun (maaliskuu) haastekin tuli selätettyä mallinimen lisäksi langan voimin.


Olipa mukava täyttää tänäkin vuonna 27 vuotta.

perjantai 27. tammikuuta 2012

Pari sytomyssyä


Viime kesän sytomyssymaratonini jälkeen sillä rintamalla on ollut varsin hiljaista. Matleenan haasteen sekä varastolankaneulonnan myötä innostuin kuitenkin neulomaan varastoni viimeiset sytomyssyilyyn sopivat lahjoituslangat, joita sain viime syksynä ihan yllättäen ja pyytämättä.



Ensin tartuin Bamboo Zania -merkkiseen lankaan, joka on puoliksi bambua, puoliksi villaa, ja neuloin siitä Will I Be Prettyn. Väri on vähintäänkin psykedeelinen keltaisen ja punaruskean sekasotku, mutta ehkä joku voimaantuu näistäkin väreistä. Pipo on kyllä aivan ihastuttavan pehmeä ja taatusti kutittamaton. Ympärysmitassa on 126 s ja neuloin pipon 2,5 mm puikolla, lankaa kului yrityksestä huolimatta vain noin 35 g. Lopulle 15 grammalle pitäisi siis keksiä jotakin käyttöä, huh huh. Se voisi kyllä raidoittua kivasti mustan kanssa, mutta mitään sopivaa mustaa lankaa minulla ei toistaiseksi ole.



Toinenkin sytomyssy on aloitettu päälaelta ja lisäyksiä on tehty kuudessa kohtaa joka toisella kerroksella, kunnes silmukoita on 120; puikko oli sama 2,5 mm kuin WIBP:ssäkin. Harmaavoittoinen mysteerilanka ei riittänyt aivan täysimittaiseen myssyyn, joten kaivoin puuvillajämistäni lähimmäksi soveltuvan vaalean beigen langan, jolla tein aina oikein -reunuksen. Kardemumman sytomyssykoristeluista innostuneena päätin minäkin kokeilla piristää harmaanankeaa hattua pienillä virkkauksilla. Kukin voi päättää itse, sattuuko pitämään lehdyköistä ja pyörylästä, joihin sain kulumaan kaksi mininöttöstä puuvilloja. Kuvaushetken surkeat valaistusolosuhteet saivat harmaassa langassa olleet vihreät ja keltaiset raidat lähes katoamaan taustaan; juuri niihin väreihin yritin koristeita täsmäillä.


Näiden lankojen jälkeen minulla ei hetkeen ollut lainkaan lahjoitusmyssylankoja jäljellä, mutta sopivia sytomyssylankoja oli/on jäljellä vielä omien hankintojenkin jäljiltä.  Myös Villaviidakon Emma lahjoitti useamman kerän puuvillalankoja jatkojalostettaviksi. Eivät nämä siis suinkaan viimeiset myssyni ole, mutta luultavasti varsinainen hatutuskausi alkaa vasta valon lisääntyessä keväällä.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Echo Flower Shawl


Kun näin ensimmäisen kerran Echo Flower Shawlin (Ravelry-linkki) ja huomasin sen olevan ilmaismalli, tiesin joskus neulovani sen. Jo puolisentoista vuotta sitten hankin kanssaneulojalta mustaa Girnascon Merinosilkiä, josta oli määrä tulla Kaikukukka eräälle työkaverilleni yllätyslahjaksi. Vasta vuosi työpaikasta opiskelemaan siirtymisen jälkeen sain huivin puikolle, kiitos Ravelry-Kahelien varastoneulonta-KALin ja aakkoshaasteen. Echo Flower Shawl onkin aakkoshaasteen E-kuukauden (helmikuu) virallinen neuleeni, etuajassa tietenkin.


Lähtökohtaisena ajatuksena oli, että neuloisin huivia pikkuhiljaa. Lanka on huikean ohutta (1400 m / 100 g), joten päätin neuloa sitä kaksinkertaisena. Siitä huolimatta valitsin varsin ohuen puikon (2,5 mm), sillä neulekäsialani on löysä enkä halunnut pitsikuviosta varsinaista kalaverkkoa. Mallin ja kaksinkertaisen langan yhdistelmä osoittautuikin erittäin haasteelliseksi: toinen lanka jäi helposti matkasta ja "3 into 9" -silmukan vääntäminen kävi käsiin. Sitkeästi neuloin kuitenkin eteenpäin välillä jopa tunteja päivässä, joululomalla kun olin.


Todelliseksi tahtojen taisteluksi neulominen muuttui kuitenkin siinä vaiheessa, kun aloin neuloa reunuskaavioiden nyppyjä. Hullu kun olen, päätin tehdä 9 lenkin nyppyjä ihan perinteisesti. Siinä vaiheessa, kun aloitin toista nyppykerrosta ja huomasin monista ensimmäisen kerroksen nypyistä karanneen lenkkejä, kirosin rankasti sitä, etten ollut pujotellut mihinkään kohtaan huivia elämänlankaa. Pitsihuiveja neuloneet tietävät, miten riskialtista on ryhtyä purkamaan neuletta, ellei tuota pelastavaa tekijää ole varmistamassa silmukoiden poimittavuutta edes jossakin kohtaa. Minä kuitenkin tempaisin puikon irti neuleesta ja purin pari-kolme kerrosta. Siinä sivussa lankakin katkesi ja sotkeentui selvittämättömäksi kasaksi. Jokusen hetken ajattelin heittää koko tekeleen roskikseen, mutta päätin kuitenkin yrittää poimia silmukat. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin siinä, vaikka useampi tunti tehokasta neulonta-aikaa purku- ja poimintaoperaatioon tuhraantuikin.


Viisastuin kerrasta ja pujotin ensimmäistä nyppykerrosta edeltävään kerrokseen elämänlangan. Kävin myös opiskelemassa vippaskonsteja nyppyjen neulomiseen YouTubesta. Lopulta päädyin omaan versiooni tästä tekniikasta: videosta poiketen otin 2,5 mm virkkuukoukun oikean käden puikon rinnalle ja neuloin nypyn silmukat ja langankierrot puikon ja virkkuukoukun yhdistelmällä. Virkkuukoukulla vedin silmukan nypyn lankalenkkien läpi puikkoa pitkin liu'uttaen. Näin sain nyppyyn mukaan jokaikisen langan eikä minun tarvinnut neuloa yhdeksää silmukkaa nurin yhteen nurjalla. Hidasta, mutta takuuvarmaa. Samalla nypyistä tuli tasalaatuisia ja siistejä kaikin puolin. Loppuvaiheessa aloin jollain masokistisella tavalla nauttia nyppyjen neulomisesta.



Siinä se lopulta on, 87 grammaa Merinosilkiä neulottuna pitsihuiviksi. Tein ohjeen mukaisesti aloituskaavion kerran, kukkakaavion 13 kertaa ja reunuskaaviot, kokoa huiville tuli noin 120 x 65 cm. Ohjeesta poiketen en käyttänyt kaksinkertaista (tai minun tapauksessani nelinkertaista) lankaa, vaan päättelin samalla langanvahvuudella kuin olin koko huivin neulonutkin. Lopulta neuloin huivia vain 9 päivää - se siitä hitaasta ja maltillisesta ikuisuusprojektista. Pingotukseenkin sain huivin vain parin-kolmen päivän viiveellä.



Oliko lopputulos kaiken sen vaivan arvoinen? En ole sittenkään aivan vakuuttunut. En saanut reunaa pingottumaan siten kuin olisin halunnut, sillä reunassa olevat kukat jäivät suppuun. En tiedä, olisiko tiukempi päättelykerros auttanut, nyt kukkien pingottaminen auki oli reunan väljyyden vuoksi käytännössä mahdotonta. Ehkä mallineulekin olisi päässyt enemmän oikeuksiinsa hieman isommalla puikkokoolla neulottuna. Nypytkään eivät näy oikein mihinkään. Mutta ihanan pehmeä ja kaunis huivi kuitenkin on, ja tunnen tyydytystä siitä, että sain viimeinkin toteutettua pitkäaikaisen suunnitelman.


Kaimani ratkaisi myös huivin loppusijoitusongelman tarjoamalla sille rakastavan kodin kolmea lankavyyhtiä vastaan. Ja minkälaisia lankoja sainkaan - katsokaa ja kadehtikaa vapaasti!



Vasemmalla Cascade Heritage, joka on luonnossa Täydellinen Petrooli. Juuri tästä langasta ja väristä olin ehtinyt haaveksia! Se on ihana ja siitä tulee joskus huivi minulle itselleni. Keskellä Madelinetosh Tosh Merino Light, aivan käsittämättömän kaunis elävä punertavanruskea, väri-intensiteetiltään niin huikea, ettei vaatimaton mielikuvitukseni riitä sitä verbaalisesti kuvaamaan. Tästäkään neulottua asustetta en taatusti laske käsistäni maailmalle! Vaaleansininen on Kolláge Yarnsin Sock-A-Licious, sekin minulle täysin uusi tuttavuus. Olen juuri alkanut etsiskellä sopivaa lankaa kuopukseni hoitotädin kevätlahjaa varten ja tässä se nyt on, juuri hänen värisensä sininen. En vain ole aivan varma, raaskinko ihan oikeasti luopua tästäkään langasta...


Miten minusta tuntuu, että jäin taas kerran vaihdossa voiton puolelle...?

torstai 19. tammikuuta 2012

Inventaarion tuloskatsaus


Lankainventaarioveikkauksessa ei tänä vuonna tullut yhtään täsmälleen oikeaa arvausta, mutta yhtä kaikki hyvin lähelle päästiin. Vuoden alussa lankavarastoni kokonaismäärä oli 3900 g, joten lähimmäksi veikkasivat Eija Taivaanrannan maalari -blogista (3850 g) ja Mammutti Mammutin puikot -blogista (3950 g). Heille molemmille lähtee myöhemmin tänä vuonna palkinnoksi jotakin omin käsin tekemääni, jahka olen ensin ollut voittajiin henkilökohtaisesti yhteydessä väri- ja muiden mieltymysten tiimoilta.


Varastolankojen väheneminen reilusti alle viiteen kiloon on ollut huojentava kokemus. Nyt langat mahtuisivat oikeastaan kahteen laatikkoon kolmen sijaan ja saisin vapautuvan laatikon naapurin lahjoittamille pellavakankaille, jotka eivät tällä hetkellä tunnu mahtuvan oikein mihinkään. En tosin ole vielä jaksanut organisoida lankalaatikkoja tiiviimmin. Vielä mukavapaa on, että lankavarastoni laatu on jatkuvasti paranemaan päin ja yhä suurempi osa langoista on itse ostamiani ja valitsemiani. Itse asiassa vuoden alun jälkeen taloon on tullut noin kilon verran kaikenlaisia herkkulankoja. Tästä on hyvä jatkaa samalla linjalla, kohti vielä niukempaa ja laadukkaampaa varastoa. Täysin nollille en halua kuitenkaan päätyä, eikä se ihan helposti kävisikään, sillä pelkkiä pieniä (alle 10 g) nöttösiä on puolen kilon verran.


Tammikuu on paitsi inventaarion ja tulevan vuoden käsitöiden suunnittelun aikaa, myös Kaheleiden D-kuukausi. Minä neuloin oman D-neuleeni jo joulukuussa, hätähousu kun olen.



Malli on Dufton (Ravelry-linkki ilmaismalliin), lankana ystäväni joululahjan kylkiäisenä antama DROPS Nepal, puikko 5 mm ja silmukoita alkuperäisestä mallista poiketen 80. Lankaa kului 80 g. Pidän mallista ja aivan erityisesti langasta, mutta en ole violetin ystävä; onneksi sisareni antoi pipolle arvostavan kodin. Malli on siitä mukava, että se sopii monen kokoiseen päähän. Itse tein piposta yhden mallikerran syvemmän, sillä niin minä kuin sisareni pidämme korvat peittävistä pipomalleista.


Halusin päästä lopustakin violetista Nepalista eroon saman tien, joten päätin yhdistää sen vihonviimeiseen Novitan Luxus Stonen jämään.



Pipon malli on omasta päästä, mallineule on Handepanden Broken Seed Stitch, silmukat ja puikko luultavasti samat kuin Duftonissa. Vaikka mallineule on sinällään mielenkiintoinen, piposta tuli luvalla sanoen aivan järkyttävän ruma. Päätin kuitenkin olla purkamatta pipoa, sen sijaan lahjoitan sen joskus jonnekin hyväntekeväisyyteen, sillä lämmin se kyllä on. Mikä parasta, Nepal kului kokonaan loppuun ja Stonestakin jäi vain jämälankanöttönen.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Lämmintä käsille


Vaikka mieleni on virittynyt yhä voimakkaammin huivineulontaan, on puikoilta sentään välillä päässyt myös pienempiä ja nopeampia töitä.



Kälyni pelasti kirpputorilta minulle huikeanvärisen hahtuvakiekon, josta neuloin ja huovutin oikeat Voimalapaset; oman läppärini näytöllä kuvan värit eivät tee lainkaan oikeutta keltaoranssin hehkulle ja punaoranssin lämmölle. Nämä tumputhan ovat oikea tuli ja leimaus, silkkaa energiaa varrensuista kärjenpäihin. Käytetty hahtuva oli yksisäikeisenäkin paksua ja poikkeuksellisen tiivistä, todella nautinnollista neulottavaa esimerkiksi virolaiseen hahtuvaan verrattuna; kunpa mukana olisi ollut vyöte, jotta tietäisin hahtuvan merkin ja valmistajan (villi veikkaukseni on Pirtin kehräämö). Lapaset on neulottu jälleen kerran 3 mm puikolla ja 44 silmukalla aloittaen, huovutus hoitui 60 asteen päivittäispyykin mukana vain vähän tavallista matalammilla linkouskierroksilla. Koko on tietysti täydellinen itselleni, joten en takuulla raaski luopua näistä(kään) tumpuista. Pian voinkin tehdä huovutetuista lapasistani pitkän koristenauhan vaikkapa ensi vuoden joulukuuseen...



Ei ihania hahtuvatumppuja ilman toisiakin. Vihreät tumput on neulottu täysin samoilla spekseillä kuin kelta-oranssit, mutta hahtuva oli jälleen kerran virolaista kaksinkertaisena (kälyn kirpputorilta löytämää, totta kai). Väri on minun makuuni lähes täydellinen keväänvihreä, mutta koska minulla on jo yhdet lähes saman väriset huovutetut tumput, nämä menivät lastemme 10-vuotiaalle serkkupojalle.


Äidiltäni oli jäänyt omista neulomuksistaan yli yksi täysi kerä Novitan Luxus Alpacaa ja minä lupasin jalomielisesti tarjota kerälle kodin. Varsin pian se kertoikin haluavansa muuntua kämmekkäiksi.



Kämmekkäiden esikuvana toimi WinterWonderland Mitts -malli, jota muuntelin omiin tarpeisiin sopivaksi. Toisin kuin alkuperäinen malli, omat kämmekkääni on neulottu ylhäältä alaspäin, sillä halusin varmistua langan riittävyydestä. Ylhäältä aloittaminen mahdollisti myös palmikkokuvion täsmäämisen niin, että aloitus- ja lopetusjoustimen sai kohdistettua juuri oikeaan kohtaan palmikkokuvioon nähden. Aloitin 48 silmukalla ja 2,5 mm puikolla, tein 8 krs joustinta ja yhden mallikerran palmikkokuviota, siirsin 4 silmukkaa hakaneulalle peukaloaukon kohdalta ja loin tilalle 14 s. Kaventelin peukalokiilaa joka kolmas kerros, kunnes työssä oli jäljellä enää 44 s, näin sain ranteesta istuvamman. Sen jälkeen tein menossa olleen palmikkomallikerran loppuun ja perään vielä yhden kokonaisen ennen kahdeksan kerroksen joustinta. Peukalossa on 20 silmukalla 8 krs sileää ja 4 krs joustinta. Lopulta kämmekkäisiin kului lankaa vain 35 g, joten pidemmätkin varret olisi voinut neuloa. En halunnut kuitenkaan lähteä miettimään levennyksiä käsivartta varten, joten jätin varret suosiolla kohtuullisen lyhyiksi.


Novitan Luxus Alpaca on todella pehmeää, ja tällä kokemuksella ostaisin sitä mielellään lisääkin, sillä myös neuletuntuma oli mukava. Kämmekkäistä tuli käteen aivan ihastuttavan tuntuiset ja pidän ulkonäöstäkin, mutta ääreisverenkierroltaan minua heikompi sisareni saa nämä työkäsineiksi. Julkisella paikalla toimivan yleisön palvelijan käsissä kämmekkäät saanevat myös ansaitsemaansa huomiota ja ihailua.


P.S. Vielä ehtii osallistua lankainventaarioveikkaukseen. Seuraavassa postauksessa on tiedossa tuloskatsaus.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Kevätpaju


Varastolanka-KAL innoitti minua kerimään enemmänkin lankoja vyyhdeiltä käyttökelpoisempaan muotoon. Yksi näistä vyyhdeistä oli Lai-la-lai Yarnz Sock, jonka joskus aikaisemmin syksyllä ehdin jo esitelläkin blogissa. Niin vain omasta to do -ohjejonostani löytyi sillekin langalle Juuri Se Oikea Ohje, Willow Cowl (Ravelry-linkki ilmaisohjeeseen).



Kauluri on muodoltaan hieman ylöspäin kapeneva suppilo, jossa vuorottelevat 12 kerroksen helppo pitsineule (lk, 2 o yht) ja 14 kerroksen sileä neule. Ylä- ja alareunoissa on nirkkoreuna. Minä neuloin kaulurini 3 mm puikolla ja kuudella pitsineuleosuuden toistolla, jolloin sain kulumaan käytännössä koko vyyhdin. Silmukat loin "avoimesti" niin, että reunasilmukat jäivät pitkälle 2 mm puikolle ja saatoin kiinnittää nirkkoreunan neulomalla. Yläreunassa poimin vastaavasti silmukat 2 mm puikolle ja sain kiinnitettyä nirkkoreunan sekä pääteltyä työn samalla kertaa.


Ensialkuun pelkäsin langan värin olevan aavistuksen liian neon minun makuuni, mutta neuleessa kirkkaus tasoittuu maanläheisempien sävyjen sekaan. Kaulurin malli on kertakaikkisen loistava, se asettuu kauniisti sen kummemmin asettelematta, koko on juuri passeli ja ulkonäkökin miellyttää silmää. Näitä haluaisin tehdä itselleni lisää, ellei malli olisi tappavan tylsää neulottavaa. Osasyy puuduttavaan neulefiilikseen lienee siinäkin, että neuloin kaulurin kahdessa päivässä...

lauantai 7. tammikuuta 2012

Hitsinhikari


Ravelry-kahelit polkaisivat loppuvuodesta pystyyn yhteisneulontatempauksen (knit-along eli KAL) teemalla "varastolankaneulonta 2012". Minä otin varaslähdön jo joulukuussa, kuinkas muuten, tarkoitukseni kun on jo pidemmän aikaa ollut saada lankavarastoa yhä pienemmäksi.


Edellisen blogipostauksen suklaiset palmikotkin olivat varastolankaneulontaa, olinhan ehtinyt hankkia langat sopivasti ennen KALin virittelyä, mutta ihan ensimmäisenä aloitin kuitenkin Hitchhikerin (Ravelry-linkki) aikaisemmin syksyllä hankkimastani Wollmeise Sockenwolle 20/80 Twinistä.



Tämä liftari on neulottu 2,5 mm puikolla ja siihen meni suunnilleen koko 150 gramman vyyhti. En ole koskaan ollut mikään suuri aina oikein -neuleen ystävä, ja tälläkin kertaa minulla oli useampaan otteeseen ongelmia sen kanssa. Kuinka vaikeaa kokeneelle neulojalle voikaan olla neuloa pelkästään oikeita silmukoita? Ilmeisesti melko vaikeaa, sillä silloin tällöin onnistuin neulomaan kerrosta alempaan silmukkaan ja huomasin sen vasta useita kerroksia myöhemmin. Inhoan aina oikein -neuleen korjaamista yhden silmukan kohdalta, joten (turhan) monta kertaa purin neuletta kerrostolkulla. Vaan valmistuihan se lopulta ja kaikista epäilyistäni huolimatta Hitsinhikarista tuli ihan kelpo kaulaliina.


Tämä oli ensimmäinen neulekosketukseni paljon kehuttuun ja melko hankalasti hankittavaan Wollmeiseen. Pistazie-väri lähentelee kyllä täydellisyyttä - sen hyvin hienostuneesti semisolidi väritys olisi tosin päässyt paremmin oikeuksiinsa sileässä neuleessa -, mutta minua häiritsi jossain määrin langan joustamattomuus ja puuvillamaisuus. Neule on ennen liotusta kovahko ja langassa on varsin voimakas tuoksu, josta en pidä. Luulenpa, että pesen kaulaliinani kunnolla, minkä uskon auttavan sekä hajuun että kovuuteen. Ei tämä varmasti viimeinen Wollmeise-neuleeni ole, mutta ei minulle mitään palavaa rakkaussuhdettakaan lankaan syntynyt. Voi olla, että nimenomaan muutaman tietyn värisävyn takia etsiskelen kuitenkin vielä täysmerinoista Wollmeisea puikoilleni.

tiistai 3. tammikuuta 2012

Suklaapalmikoita


Blogimiehen sisarentytär kyseli, voisinko neuloa hänelle muhkean rinkulakaulahuivin. Väritoiveena oli vaaleanharmaa, mutta kun törmäsin markkinoilla edulliseen satsiin suklaanruskeaa SandesGarnin Easya, otin vapauden vaihtaa väriä lennosta.


Kaulaliinan malliksi valikoitui Esteri Ullasta, tosin vähensin leveydestä kaksi palmikkomallikertaa ja reunuksetkin tein vain kahden silmukan levyisiksi. Paria eri puikkokokoa kokeiltuani päädyin käyttämään peräti 8 mm puikkoa, jotta kaulaliinasta tulisi mahdolisimman notkea.



Kaulaliinalle tuli lopulta pituutta noin 155 cm, jonka epäilin olevan hieman epäkäytännöllinen mitta. Se nimittäin ei riitänyt itselläni kolmesti kaulan ympäri, mutta oli aika löysä kahdella kiepillä. Pidempään ei kuitenkaan lankaa enää ollut, sillä päätin tehdä kaveriksi Snappy Hatin tupsun kera. Minusta setistä tuli oikein mainio ja onneksi 8-vuotiaalla nuorella neitokaisella on sen verran siro kaula, että kaulaliina kiepahti ongelmitta kolmesti ympäri. Myös myssy sai kiittävän vastaanoton siinä missä yhdeksi lempiväriksi mainittu ruskea värikin.