perjantai 30. joulukuuta 2011

Verenpunainen aurinko


Vuoden viimeisenä esiteltäköön vielä yksi joululahja. Minulla oli nimittäin kerä Lellulta saatua tummanpunaista, lähes vintageksi luokiteltavaa Helsingin villakehräämön (nyk. Novita?) Vilpoisa villa -täysvillalankaa, sekä tarve neuloa jotakin yllätyslahjaksi eräälle tärkeälle kanssaneulojalle. Pienen etsiskelyn jälkeen Ravelrysta löytyi mieluinen malli: Sun in cold water (Rav-linkki).



Huivi on neulottu ulkoreunasta aloittaen ja heti luontikerroksen ohjeet tuottivat päänvaivaa. Päädyin virkkaamaan tavoitesilmukkamäärään nähden kaksinkertaisen määrän ketjusilmukoita, joista poimin joka toisen 3 mm ruusupuiselle puikolle. Eräänä tylsähkönä seminaaripäivänä reunuspitsi edistyikin reipasta vauhtia, kunnes tulin kaavion viimeiselle kerrokselle. Siinä oli selvä epäjohdonmukaisuus, mutta onneksi Ravelryn projekteista löytyi siihenkin erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Niistä poimin sen, johon olin jo ennen projektien selaamista päätynyt itse.



Alkuperäisessä mallissa keskiosa on sileää neuletta, minä päädyin aina oikein -neuleeseen välttääkseni yläreunan rullaantumisen. Tein myös kavennuksia tasaisin väliajoin, jotta sain huivista luontevasti kaarevamman. Puikkotuoreena huivi oli karkea ruttukasa, joten liotin sitä huolellisesti villanhoitoaineessa ennen pingottamista. Pingottaminenkaan ei ollut aivan suoraviivaista, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Toivottavasti myös saaja piti lahjastaan; annoin kyllä luvan lahjoittaa huivin vaikkapa poikansa edustaman urheiluseuran arpajaisiin palkinnoksi, mikäli saaja ei halua huivia itse käyttää.


Kiinnostaako jotakuta langanmenekki? Langan vahvuus on 500 m / 100 g ja sitä kului 3 mm puikolla (löysähköllä käsialalla neulottuna) noin 80 g. Tämä olisi siis oivallisen sopiva yhden kerän projekti jollekin ohuelle sukkalangalle.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Joululahjatumppuja


Tänäkin vuonna annoin kovin vähän joululahjoja. Omia lapsia lukuunottamatta kaikki ne harvat lahjomani saivat jotain tavalla tai toisella itse tekemääni. Käsitöiden osalta olen esitellyt vuoden mittaan kaikki muut lahjat paitsi viimeisimmäksi marras-joulukuun vaihteessa valmistuneet tumput, jotka annoin kuopukseni hoitotädeille.



Oikeastaan ihan alunperin minulla ei ollut tarkoitus antaa hoitotädeille omatekoisia joulukortteja kummempaa, mutta nuo kolme naista ovat olleet niin kertakaikkisen ihania, että muutin mieleni. Mikäpä lahja sopisi paremmin paljon työaikaansa ulkona viettäville kuin huovutetut tumput. Punaiset ovat ohutta virolaista hahtuvaa kaksinkertaisena neulottuna, valkoiset sydänkuvioiset Ruskovillan hahtuvaa kaksinkertaisena ja kaksiväriset näiden jämiä, virolainen edelleen kaksinkertaisena, mutta Ruskovilla yksinkertaisena. Huovutuksen hoidin perinteisesti koneessa, varovasti aloittaen ja ainakin punaisten kohdalla kahteen kertaan. Kirjomistakin taas yritin, heikohkolla menestyksellä. Taidan jatkossa jättää koristelut taitavammille ja tyytyä pelkistettyyn ulkoasuun...

lauantai 24. joulukuuta 2011

C niin kuin Christmas


Joulukuu on Kahelien aakkoshaasteen C-kuukausi. Minä päätin tavoilleni uskollisesti virkata joulukortteihin kuusenkoristeita, tänä vuonna malliksi valikoitui C-haasteeseen sopiva Crochet Star, joka minusta muistuttaa hyvin suuresti joulutähteä (sitä kasvia siis).



Lankana joulutähdissä on kälyn kirpputorilta minulle haalima Coatsin Aida 15, jota virkkasin 1,00 mm koukulla. Tällä kertaa en viitsinyt tärkätä virkkuita lainkaan, sillä pelkkä silittäminen teki tähdistä riittävän jämäkät koristekäyttöön. Korttipohjaksi käytin jo parina jouluna hyväksi havaitsemaani kierrätysaaltopahvia, jolle liimasin printatun joulurunon. Yksinkertaista ja sopivan ekohenkistä omaan makuuni.



Lempijoulukoristetonttuni myötä toivottelen blogini lukijoille lämmintä joulumieltä ja rentouttavia joulunpyhiä!


P.S. Tässäpä kuva paketeista, joista mainitsin edellisissä postauksissa. Käärepaperina toimi tällä kertaa käytetyt paperikassit, joista kustakin riitti useampaan pieneen lahjaan. Paperikassimateriaalinhan saa kierrätettyä pahvin mukana tai poltettua toisin kuin perinteisen lahjapaperin, joka kuuluu sekajätteeseen.


torstai 22. joulukuuta 2011

Tonttujen jouluparaati


Joulukuun alkupuolella yritin innostaa nuorempaa lastani askartelemaan kanssani. Etsiskelin netistä ohjeita perinteisille lankatontuille, mutta kiireessä en löytänyt juuri sitä, mitä olin etsimässä. Sen sijaan törmäsin Perhosefektin tonttuaskartelusivulla veikeään malliin, jonka päätin ottaa kokeiluun. Lopulta kävi tietysti niin, että minä askartelin ihan itsekseni lapseni häivyttyä vähin äänin horisonttiin.



Näiden tontunpäiden runkona on mistä lie minulle päätyneet muovirinkulat; en kuolemaksenikaan muista, mistä ne olisin ottanut talteen, joten minulla ei ole mitään käsitystä, mitä virkaa ne ovat alunperin toimittaneet. Langoiksi kaivelin kaikenlaisia pieniä jämänperiä punaisia ja valkoisia villalankoja, olipa mukana myös yksi valkoinen tekokuitunöttönenkin. Koska rinkulat olivat melko pieniä (sisähalkaisijaltaan vain sentin ja ulkohalkaisijaltaan 2 cm), jätin suosiolla silmät ja nenät askartelematta. Näistä tulikin aika hauskoja kuusenkoristeita - ei ehkä ihan eleganteimmasta päästä, mutta eipä meidän jouluamme tarvitse minkään sisustuslehden sivuilla esitelläkään. Kaikkein parasta niissä on kuitenkin kierrätysaspekti: kaikki tarvittava löytyi heti ja helposti kotoa ex tempore -askartelutuokiota varten. Surkeinta tässä projektissa puolestaan oli kuvaaminen pääasiassa onnettomien valaistusolosuhteitten vuoksi.


Tonttuilua on näin joulun alla saanut harrastaa ihan koko vuoden tarpeiksi muutenkin kuin kuusenkoristeaskartelun merkeissä. Yksi tonttuilun muoto on joululahjapussien ompelu, sillä talostahan ei tänä vuonna löytynyt jouluista lahjapaperia käytännössä lainkaan. Olemme siis jo vuosi sitten tulleet siihen elämänvaiheeseen, jossa lapset eivät enää malta kuunnella äidin opastusta lahjojen varovaisesta avaamisesta. Sitä paitsi olemme olleet kaksi viimeistä vuotta joulun anoppilamummolassa, enkä minäkään sentään ole niin hullu, että a) käskyttäisin lapsia mummolassa sievään lahjanavaukseen ja b) lähtisin raahaamaan käytettyjä papereita sieltä kotiin.



Joskus aikaisemmin ompelemani lahjapussit eivät tietenkään olleet riittävän isoja näille lahjoille: yhdelle kauko-ohjattavalle autolle ja kahdelle NHL-pussilakanasetille. Niinpä sain vihdoin tartuttua jostain kaappiini eksyneeseen vihreä-punaruudulliseen puuvillakankaaseen, jossa oli vielä kullan kimallettakin. Mihinkään muuhun projektiin kyseistä kangasta ei olisi voinutkaan kuvitella. Ompelin tämänvuotisille lahjoille suurinpiirtein sopivia pusseja, lahjanaruksi sai kelvata hamppulanka, sillä olen mystisesti kadottanut punaisen ja harmaan satiininauhani (sellaiset kammottavat muoviset, joita ei voi käyttää askartelua kummempaan).


Eiväthän nämä nyt mitään kaunottaria ole, mutta ajanevat asiansa eli peittävät sisällön. Sitä paitsi kaikki ne muut (lähinnä isovanhemmilta tulevat) lahjat on joka tapauksessa paketoitu perinteisesti, joten eiköhän sitä paperisaastetta ole riittävästi tänäkin vuonna. Meiltä lähteneet lahjat pakkasin muuten ruskeaan pakkauspaperiin ja sidoin juuttinarulla. Vilauttaisin kuvaa paketeista, vaan siinä paljastuisi samalla seuraavan postauksenkin sisältö, joten jätän pakettien ulkonäön lukijan mielikuvituksen varaan.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Laiska Kati


Eräänä marraskuisena iltana olin varsin tuohtunut ja allapäin lapseni kouluasioiden vuoksi, ja tulin ilmaisseeksi olotilani virtuaalifoorumilla. Ihan yllättäen ja pyytämättä sain Tikrunmamilta lahjoituksena maksullisen LazyKaty-huivin ohjeen ikään kuin lohdutukseksi. Ohjettakin enemmän minua ilahdutti (kyyneliin saakka) se, että joku todella silitti minua myötäkarvaan silloin, kun sitä eniten kaipasin.


Hetken aikaa mietiskelin sopivaa lankaa, kunnes bongasin sukkalankalaatikkoni pohjalta viime keväänä Kaheliarpajaisissa voittamani musta-petroolin Schoppel-Wollen Zauberballin. Olin jo alunperin ajatellut, ettei kyseinen lanka sovellu sukkiin, joten LazyKaty-ohje tuli kuin tilauksesta juuri tälle langalle.


Valitsin alunperin 4 mm puikon ja ehdin neuloa huivista sileän osan kokonaan sillä, suurimmaksi osaksi elämäni parhaissa pikkujouluissa, joissa seura oli luksusluokkaa eikä tarjolla ollut nyyttärieväskään jäänyt kakkoseksi. Pikkujouluista voi muuten lukaista esimerkiksi Lellu-emännän blogikirjoituksesta (minä olen se porukan ainoa täysi tonttu). Nelosen puikolla neuloen sileästä tuli kuitenkin aikamoista kalaverkkoa, joten jo samana iltana purin huivintekeleen kokonaan ja ryhdyin uusintaottoon 3 mm puikolla.



Loppujen lopuksi neuloin huivia vain muutamana päivänä ja pingotukseenkin sain sen saman viikon aikana. Pingotus teki taas kerran ihmeitä, ja taidankin pitää tämän huivin ihan itse. Väri ei ole tyypillisintä minua, enkä ole lainkaan varma, onko minulla mitään huiviin sopivaa paitaa, mutta ainakin jälkimmäinen on korjattavissa oleva pulma.



Huivi on juuri sopivan kokoinen omaan makuuni. Näyttää selvästi siltä, että miellyn omassa käytössäni eniten niihin huivimalleihin, joissa on pitsiä vain reunoissa. Pitäneekin muistaa tämä jatkossa, kun intoilen jostakin ihanasta täyspitsisestä huivimallista. Huomasin tosin, että minulta puuttuu kokonaan riittävän pieni ja kevyt huivineula tai solki, joka sopisi väreiltään mustaan ja petrooliin, kuvissa huivi on nurjalta puolelta kiinni hakaneulalla.



Minua viehättää kovasti LazyKatyn epäsymmetrisyys. Voimakkaasti kaartuva yläosa helpottaa pukemista, tosin vieläkin reuna jää toiselta olalta pystyyn, jos huivin haluaa kiinnittää kuten minä kuvassa. Huivin voi toki pukea myös niin, että isoin kulma tulee eteen, mutta minun päälläni se näyttää lähinnä isolta ruokalapulta.


Lankaa huiviin kului noin 60 g, joten sitä jäi vielä ruhtinaallisesti vaikkapa yhteensopiviin kämmekkäisiin. Mallikin on jo kehitteillä - saapa nähdä, olisiko siitä seuraavaksi kirjoitetuksi ohjeeksi asti. Eri asia sitten, milloin inspiroidun kokeilemaan ideani toimivuutta.


Kuvat ovat taas kerran luokattoman huonoja. Että minä vihaan luonnonvalon vähyyttä. Itsenäisyyspäivänä satanut lumi kyllä lisäsi valon tuntua, mutta ulkona kuvaamista se ei juurikaan helpottanut. Tässäkin huivissa petrooli on todellisuudessa sellainen intensiivisen syvä, jopa hehkuva, jota langan rakenne vain korostaa.

perjantai 16. joulukuuta 2011

B niin kuin Beaufort Hat


Marraskuu oli B-kuukausi, ainakin jos Kahelien aakkoshaastetta on uskominen. Minä menin marraskuussa yli siitä, missä aita on matalin, ja neuloin jo tutuksi tulleen Beaufort Hatin.



Lankana käytin naapurin lahjoittamaa tummanviolettia Schachenmayr nomotta Cataniaa, puikossa oli mittaa 3 mm ja silmukoita 120. Lopputuloksena oli siroon aikuisen päähän sopiva sytomyssy, joka toistaiseksi odottaa lisää kavereita, ennen kuin toimitan myssyjä taas pitkästä aikaa eteenpäin.


B oli marraskuussa myös yhtä kuin Basic socks and mittens.



Lasten serkkutytölle valmistuivat nämä perussukat, joiden varsi on neulottu tuntemattomasta lahjoituslangasta ja terä varta vasten tähän tarkoitukseen hankkimastani SandesGarnin Sisusta 2 mm puikolla. Tuossa varren langassa oli tasaisin väliajoin kammottavia valko-mustapilkullisia pätkiä, jotka olivat niin kertakaikkisen rumia, että päätin leikata ne kokonaan pois. Tiesihän se tietysti lisää pääteltäviä langanpäitä, mutta minulle päätteleminen ei ole koskaan ollut mikään suuri kompastuskivi. Mieluummin kivannäköiset sukat ja tusina ylimääräistä pääteltävää lankaa kuin ikuisesti vainoavat rumilukset. Kuvassa värit ovat vähän sinne päin, oikeasti terä on vaaleanpunertavampi lila.



Joulusukat 2011 -keräykseen pyöräytin vielä ruskeasta hahtuvasta ja tuntemattoman villalangan jämästä peruslapaset, jotka päätin jättää huovuttamatta, sillä käytetyt langat ovat kovin erilaisia ja siten huopumisominaisuudet poikkeavat varmasti toisistaan. Lapasista tuli tällaisenaan isoon miehen kouraan sopivat, joten eiköhän niille käyttäjä löydy.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Tove-tumppukvartetti


Minulle tuli marraskuun alussa vastustamaton mielihalu neuloa kaikki omistamani neljä kerää SandesGarnin Tove -lankaa huovutettaviksi lapasiksi.



Ensin neuloin yhdet tummanruskeat 3 mm puikolla ja 40 aloitussilmukalla ja huovutin ne 60 asteessa muun pyykin mukana. Huovutustulos oli tiivis ja kaunis, mutta tumpuista tuli hieman liian pienet itselleni. Ne myös nielivät vähän yli kerällisen lankaa, joten toiset ruskeat tumput suunnittelin suoraan lasten serkkutytölle. Niihin loin aluksi 36 silmukkaa ja tein varrestakin lyhyemmän, jotta sain langan riittämään. Ne myös kävivät läpi hellemän huovutuksen 40 asteen pesussa, pyykin mukana toki. Varsiin kirjoin viimeisillä vaaleanpunaisten ja lilahtavien villalankojen jämäpätkillä kukkia piristykseksi. En ole edelleenkään mikään mestari kirjomisessa, mutta kyllä haparoivatkin kukat tuovat kummasti ilmettä yksivärisiin tumppuihin.


Molemmat vihreät tumput neuloin taas perinteisesti 40 aloitussilmukalla ja huovutin nekin vain 40 asteessa. Näin tehden Tove-tumput jäävät varsin notkeiksi ja niissä näkyy vielä selvästi neuleen rakenne silmukoineen. 60 asteen pesussa huovutustulos on ehkä kauniimpi, mutta toisaalta myös vääjäämättä jäykempi ja paksumpi.



Vihreistä tuli niin täydellisesti omaan käteeni sopivat, että taidan pitää molemmat parit ihan itse, ovathan molemmat vihreät omaan makuuni todella mieluisat. Sitä paitsi minulla on jo työn alla Pistazie-Wollmeise, josta on tulossa juuri sopiva huivi pariksi tumpuille.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Peitto


Esittelin taannoin kolme pinoa, jossa oli yhteensä 99 kappaletta virkattuja kukkaneliöitä. Viikon verran niitä meni yhdistellessä, mutta yllättävän kivuttomasti peitto kuitenkin lopulta valmistui.



Siinä se on, useampaan kertaan taiteltuna. Palat on ommeltu yhteen ja peiton ympäri on virkattu pari kerrosta puolipylväitä sekä kerros kiinteitä silmukoita, viimeisin kerros puoli milliä pienemmällä koukulla. Luonnossa värit ovat ehkä hiukan heleämmät ja raikkaammat, eivät aivan noin tunkkaiset kuin kuvassa.



Puunkantotelineelle sain peiton kaksinkerroin. Aika selvästihän tuosta erottuu ne kohdat, joissa palat on liitetty yhteen viimeiseltä kerrokselta jääneillä langanpäillä. Vaan parempaan en pystynyt, saa luvan välttää.



Pelkäsin peiton jäävän ihan nysäksi, mutta tulihan sille lopulta kokoa kohtuullisesti, pidempi sivu taitaa olla hieman yli 1,5 m ja lyhyempikin vain reilut parikymmentä senttiä vähemmän. Tämä viimeisin kuva on kyllä luokattoman huono, mutta mitäpä muuta voi odottaa näillä valaistusolosuhteilla. Ulos peittoa oli turha enää raahata kuvattavaksi, kuvauspäivänä kun satoi ensimmäiset rännänsekaiset lumet tälle vuodelle.


Vähän jäi reuna vieläkin lainehtimaan, mutta en edes harkinnut reunuksen purkamista ja virkkaamista uudelleen, riitti kun otin kerran uloimman kiinteitten silmukoitten kerroksen uusiksi pienemmällä koukulla ja palojen liitoskohdissa kolme silmukkaa yhteen virkaten. Kyllä tämä saa luvan kelvata mökille torkkupeitoksi tai sohvankoristeeksi. Ihan heti en kuitenkaan samanlaiseen hommaan aio ryhtyä, sillä virkkauskäteni ranne huusi välillä hoosiannaa korkealta ja kovaa.


Langoista jäi molempia vihreitä ja valkoista, niistä saisi vaikkapa sytomyssyjä. Ja taidanpa yhden tai kaksi patalappuakin tehdä.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Projektipussukoita


En ole ommellut mitään sitten viime touko-kesäkuun. Into lopahti aivan totaalisesti, ja vasta kun olin luvannut ommella Sukkasadossa eniten neulelehti Ullan malleilla sukkia neuloneelle projektipussukan, oli pakko pitkästä aikaa istahtaa koneiden ääreen. Sain aikaan tasan yhden pussukan, senkin puoliväkisin. Seuraavan kerran ryhdyin samaan puuhaan päätettyäni, että teen paikallisten neulojien pikkujoulutapaamiseen projektipussukan osaksi pientä joululahjaa, johon kuului myös kerä joulunpunaista Debbie Blissin baby cashmerino -lankaa sekä Virkkukoukkusen rintanappi.



Vasemmanpuolimmaisena sukkasatoilupalkinnoksi kaavailemani pussukka, jonka päällikangas on samaa naapurin lahjoittamaan Ikean puuvillaa, josta esikoiseni sai jo paneeliverhot ja koristetyynyjen päälliset huoneeseensa. Vuori on vanhaa valkoista lakanaa, mustat nyöritkin lienevät kierrätystavaraa.


Pikkujoulupussukoita syntyikin sitten samantien kerralla neljä, koska päällisenä käyttämäni (naapurilta saatu) painokuosinen pellavapala oli juuri sen kokoinen, että siitä sai näppärästi neljä samankokoista pussia. Vuoriksi päätyi taas kierrätyslakanaa, tällä kertaa vaaleanruskehtavaa. Mitään sopivan väristä nyöriä ei varastoista löytynyt, joten ostin vaaleanbeigeä nyöriä ihan näitä pusseja varten. Pellavaiset pussit ovat aika optimaalisesti sukankutimelle sopivia, joten pohdin vielä, lähettäisinkö sittenkin yhden niistä sukkasatoilupalkinnoksi. Pari kappaletta voisi ehkä lähettää yllätysjoululahjoiksi kanssaneulojille...

lauantai 3. joulukuuta 2011

Neljäs pino


Luovuus on vaihteeksi muuttanut tavoittamattomiin. Tilalle tuli aivoton liukuhihnaneulonta.



Kahdet KalPa-fanisukat, toiset kokoluokkaan 42-44 ja toiset 36, sekä yhdet muuten vaan perussukat kokoluokkaa 40. Kaikissa peruslankana musta Novitan TicoTico, raitoina Austermann Stepiä, DROPS Fabelia ja Lai-la-lai Yarnzin Sockia. Puikko 2 mm ja silmukoita koosta riippuen 60-68.



Pienimmät ovat omalle esikoiselle luistimiin, siniraidalliset lasten serkkupojalle ja isoimmat omalle kummipojalle joululahjaksi. Mukavasti näillä siivitti monta puuduttavan tylsää luentopäivää; kotona näitä ei olisi kyllä saanutkaan neulottua tylsistymättä kuoliaaksi.


Pahoin pelkään, ettei blogissa ole lähiaikoina tiedossa yhtään tämän erikoisempaa tuotosta...