perjantai 29. huhtikuuta 2011

Sekaisin sytomyssyistä


Lankalahjoitusten myötä innostuin taas valtavasti sytomyssyjen tekemisestä. Kumma juttu, miten jotkin asiat vain imaisevat mukaansa, kuten minun kohdallani nämä pienet hyväntekeväisyysneuleet ja -virkkuut. Lahjoituslangat olivatkin hyvä tekosyy perata pitkästä aikaa Ravelryn ilmaisia hattuohjeita.



Heti saatuani käsiini puolisentoista kerää Elannin Sonataa (100 % merseroitua puuvillaa) tiesin haluavani virkata siitä Urban Shells Beanien (Rav-linkki). Alkuperäisessä ohjeessa päälaki on tasainen, itse päätin tehdä siihenkin kohopylväitä. Syvyyttäkin virkkasin yhden kerroksen enemmän. 4 mm koukulla lankaa kului 70 g ja hattu venyy aika mukavasti melko isoonkin päähän (kuvassa se on kuopukseni 54-senttisessä päässä). Tarvitseeko muuten mainitakaan, että minusta tuo viininpunainen väri on aivan ihana...?



Paikallisen kanssaneulojan lahjoittamasta kerästä Marks&Kattensin Avanti Cotton -lankaa neuloin Butterfly Hatin. Tämäkään malli ei säästynyt kokonaan muokkauksilta, sillä vaihdoin aloitusreunan 2 o, 2 n -joustinneuleen 3 o, 2 n -joustinneuleeksi, se kun minusta istui loogisemmin tuohon kymmenen silmukan levyiseen perhosmallikertaan. Lisäksi luin päälaen kavennusohjeita huolimattomasti, joten kavennusosasta puuttuu yhteensä neljä kerrosta, ylimmät perhoset ovat siis vain neljän lankalenkin korkuisia. Virhe oli oikeastaan aika onnekas, sillä lanka kului näinkin lähes loppuun. Reunajoustin on neulottu 3 mm puikolla ja loput 3,5 mm puikolla, lopputulos mahtui kivasti ainakin äitini 54-senttiseen päähän. Todellisuudessa myssy on ehtaa kasarimintunvihreää, ei turkoosia kuten kuva yrittää väittää. Minusta muuten nuo "perhoset" näyttävät enemmän joiltakin muilta ötököiltä, esimerkiksi kymmenjalkaisilta hämähäkeiltä...


Perhosteema jatkui, kun halusin kokeilla Olivia's Butterfly Hat -virkkausohjetta. Paha vain, ettei minulla ollut riittävästi mitään tyttömäistä väriä, joten päätin yhdistää kaksi jämää. Eihän siinä hyvä heilunut.



Lila on The Cotton Gardenin Erican jämät, pinkki Novitan Tennesseetä. Virkkailin tätä 3,5 mm koukulla ja lisäsin reunaan vielä rapuvirkkausta. Lopulta päätin tämän olevan niin kammottava, että purin koko hökötyksen ja päätin käyttää langat jotenkin toisin (yksi käyttökohde on jo esitelty aikoja sitten isoäidinneliöpalana). Lopulta keksin yhdistää pinkin harmaaseen:



Mallina oli norjankielinen (!) ilmaismalli Boblehuen, jonka löysin Ravelrystä. Jouduin toki muokkaamaan paksummalle langalle kirjoitettua ohjetta sopimaan Tennesseelle ja 3 mm puikolle sekä käytettävissä oleville lankamäärille, joten yläosa jäi yhtä mallikertaa alkuperäistä matalammaksi. Yllättävän hauska tästä pienehköstä myssystä lopulta tuli. En ole koskaan neulonut tai virkannut ruotsiksi saati norjaksi, mutta niin vain lukioajan jälkeen käyttämättä jäänyt ruotsin kielen taito auttoi ymmärtämään norjaksi kirjoitetut ohjeet ongelmitta.


Koska valtaosa valmistuvista sytomyssyistä on selvästi tytöille tai naisille suunnattuja, yritän jatkossa lahjoituslankojen sallimissa rajoissa muistaa myös neutraalimmat mallit. Niinpä neuloin Altocumulukselta saatujen puuvillalankojen lopuista keväisen unisex-perusribbipipon.



Puikko 3 mm, silmukoita muistaakseni 110 ja lankoja yhteensä vajaat 50 g, siinäpä sellainen keskikokoinen - tai paremminkin moneen kokoiseen päähän passeli - hattu.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Vellamot


Veljeni perheen naisväen sukkatrilogia sai päätöksensä, kun sain neulottua 17-vuotiaalle esikoistyttärelle Taina Anttilan Vellamo-sukat.


 


Langoiksi valikoituivat sukkalankalaatikkoni lähes viimeiset kerät ohuita sukkalankoja, joista tumma petroolinsininen on Fortissima Sockaa ja ruskea jotakin hyvin samantapaista kuin aikaisemmin käyttämäni Rellanan Flotte Socke (tämä lanka tuli muistaakseni Tessiltä lunastamani lankasatsin mukana ilman vyötettä, joten mitään varmuutta langan merkistä ei ole). Puikkokoko oli minulle tyypillinen 2 mm ja senkin kanssa jouduin purkamaan ensimmäisen aloituksen, kun sukasta uhkasi tulla sirojalkaiselle nuorelle naiselle liian iso. Jouduin siis keskittymään tavallista enemmän siihen, että neulon napakampaa kuin keskimäärin.


Sen verran tein alkuperäiseen malliin muutoksia, että tein kiilalevennykset ja pyöreän kantapään. Jätin varresta myös yhden raitaparin pois varmistuakseni sinisen langan riittävyydestä.


Aluksi suhtauduin nuivasti kirjoneuleen tekemiseen, mutta yllättävän helposti se onnistui. Oma kirjoneuletekniikkani on tosin erittäin alkeellinen, mutta en viitsinyt pohtia käytännöllisempää ja nopeampaa metodia näin pienen työn takia. Lopputulos on minusta kaunis ja väriyhdistelmäkin onnistunut, vaikka se oli vain ja ainoastaan pakon sanelema - eli ainoa mahdollinen varastolangoistani muodostuva. Suunnitelmissa on joskus neuloa itsellekin Vellamot, tosin siinä tapauksessa teen päkiänkin kohdalle tuon varren kauniin kirjoneulekuvion.

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Garden of Alla Shawl


Puolisentoista vuotta sitten hyvä ystäväni lähetti minulle lohtulankaa, upean tummanpunaista Wetterhoffin Sivillaa, jota olen vaalinut hartaudella odottaen oikeaa huivimallia ja inspiraatiota. Alunperin ajattelin neuloa Vilma Vuoren Sagittarian, mutta se projekti karahti kiville silkkasta mukavuudenhalusta, kun langankiertojen ja silmukoiden yhteenneulominen ei lähtenyt heti alkuunsa sujumaan jouhevasti. Niinpä poimin Ravelryn jonostani Garden of Alla Shawlin (Rav-linkki), joka ottikin helposti tuulta alleen.



Oman käsialani tuntien valitsin puikkokooksi 3,5 mm ja päätin tehdä huivista niin ison kuin kahdesta 50 gramman vyyhdistä oli mahdollista saada. Tässä isohkossa (noin 160 x 80 cm) huivissa onkin alkuperäiseen malliin verrattuna yksi 32 kerroksen mallikerta enemmän siinä missä reunuskaaviosta oli pakko jättää neljä kerrosta neulomatta langan loppuessa. Onneksi huivi pingottui kuitenkin ihan kauniisti vajaaksi jääneestä reunuksesta huolimatta.



Värien kuvaaminen on aina yhtä haastavaa, tässä lähikuvassa punainen toistuu kohtuullisen totuudenmukaisesti. Koska pidän huivin mallista ja rakastan Sivillan tuntua, yritän tämän huivin avulla viimeinkin opetella itsekin isojen huivien käyttöä - en vain käytännössä tiedä missä ja minkä vaatteiden kanssa...

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Sytomyssytehtailua


Kun omat sytomyssyilyyn sopivat lankani loppuivat, Altocumulus kiirehti hätiin lahjoittamalla sekalaisia puuvillalankoja. Heti saatuani lahjoituksen mopo karkasi kokonaan käsistä, sillä tarvitsin parinkin kurssin luennoille jotakin simppeliä neulottavaa pysyäkseni skarppina.



Ensin syntyi beigestä Novitan Alabamasta 3 mm puikolla ja 120 silmukalla tämä isohko unisex-pipo, jonka myötä tajusin yhden neulekäsialani ongelmakohdan: nurjan silmukan jälkeinen oikea silmukka jää selvästi muita väljemmäksi. Tässä se ei sanottavammin haittaa, joissakin toisissa neuleissa se voi olla todella ärsyttävää.



Pipon valtti on minusta se, että sitä voi käyttää kummin päin vain. Minusta nurja puoli on oikeastaan jopa hienompi kuin tuo virallinen oikea puoli. Lankaa tähän isoon aikuisen päähän mahtuvaan pipoon kului inasen yli 50 g.



Kerä keväänvihreää My World San Remo -merkkistä puuvillalankaa hopeasäikeellä ryyditettynä suorastaan vaati tulla neulotuksi Will I Be Pretty -pipoksi. Tämän pipon seurassa pysyin hereillä ja mukana kolmella geriatrian luennolla. Pelkäsin aluksi, että hopeanhohtoinen säie tekee lopputuloksesta karkean, mutta onneksi ainakin omaan käteeni myssy on oikein pehmeä. Kokoluokka 126 silmukalla ja 2,5 mm puikolla neulottuna on ehkäpä tuollaista 54-55 cm:n luokkaa; lankaa kului noin 40 g.



Vihreästä, mustasta ja valkoisesta mysteeripuuvillasta syntyi pitkä perusribbipipo, joka voisi olla vaikkapa jonkun teinin makuun. Tai voihan alareunan kääntää perinteisemmin taitteeksikin. Raidoitus meni aika fiiliksellä: päätin leveiden raitojen olevan paljon modernimpaa kuin kapeiden, joten neuloin mustan ja valkoisen langan kokonaan loppuun tuonne vihreiden väliin. Niin pitkää pipoa en viitsinyt kuitenkaan neuloa, että vihreäkin olisi kulunut kokonaan loppuun, joten sitä jäi vielä raitalangaksi johonkin toiseen myssyyn.


Lila on puolestaan pienehkö (arviolta 52-53 cm) pipo The Cotton Gardenin Ericasta, ja se on neulottu 3 mm puikolla sekä 108 silmukalla. Malli on saman tyyppinen kuin beigessä aikuisten myssyssä, tosin joustinneuleet ovat hieman eri levyisiä. Jälkikäteen harmittelin, että olisi pitänyt sittenkin neuloa hieman isompi pipo, mutta purkamaan en sentään ryhtynyt. Niin surullista kuin se onkin, myös pieniä lapsia sairastuu syöpään.


Nyt on alkuvuoden aikana neulotut sytomyssyt (14 kpl) toimitettu eteenpäin henkilölle, joka lupautui viemään myssyjä keskitetysti paikalliseen sairaalaan. Oma sytomyssysaldoni on kivunnut pikkuhiljaa yli 40:n, mutta Tosimyssyilijöihin verrattuna se on vielä varsin vaatimaton lukema, ahkerimpien tekijöiden käsistä kun on lähtenyt jopa satoja myssyjä. Onneksi taidan pysyä mukavasti langoissa erinäisten yksityisten lahjoitusten turvin, joten eiköhän näitä myssyjä lisääkin synny myös minulta. Lyhyen aikavälin tavoitteeksi voisi ottaa vaikkapa 50, pitkän aikavälin puolestaan 100.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Sieppi, valomiekka ja muita jämälankavirkkauksia


Tässäpä pitkästä aikaa kooste alkuvuoden sekalaisista jämälankavirkkauksista.



Jälkikasvuni jaksaa edelleen innostua sekä Harry Potterista että Star Warsista. Kun päivänä eräänä selailin Ravelryssä HP- ja SW-aiheisia virkkausohjeita, sain oitis pari siipeilijää olkani taakse esittämään omia toiveitaan. Niinpä tulin virkanneeksi siepin, jonka valistettiin liittyvän huispaukseen (niin, minähän en edelleenkään ole lukenut ensimmäistäkään Potteria tai katsonut kokonaan yhtäkään Potter-elokuvaa), sekä Darth Vaderin valomiekan (Star Warsista olen lähes yhtä tietämätön kuin Potterista, mitä nyt olen tullut pakostakin aivopestyksi näiden muutaman viime vuoden aikana). Miekassa on sisällä jämäkankainen tuubi, joka on täytetty vanhan tyynyn sisusvanulla, jämäköittämässä on ikivanha pitkä alumiinipuikko, josta oli jo aikaa sitten kadonnut päätystoppari (olin ilmeisesti jemmannut paritonta, rampaa puikkoa juuri tätä varten, eihän sillä muutakaan olisi tehnyt). Rentohan tuo miekka on ja menee monelle mutkalle, mutta ei ainakaan satuta leikeissä. Molempiin töihin sain upotettua muuten melko käyttökelvottomia tekokuitujämiä.



Ravelryssä eräs kanssaneuloja toivoi jonkinlaisia lämmittäviä tilkkuja lohtupeittoon, jonka hän itse kokoaisi. Minä sain aikaan kolme isoäidinneliötä, joihin upposi puolisen tusinaa pikkunöttöstä erilaisia villalankoja. Isoäidinneliöt ovat kyllä jokseenkin koukuttavaa virkattavaa, mutta en osaisi kuvitella niistä tehtyä peittoa tai muuta tekstiiliä omaan kotiini. Lapsuudenperheen yhteiselle kesämökille isoäidinneliöistä koottu torkkupeitto sen sijaan voisi olla aika passeli.



Jämälankakukkia on tietysti tullut virkattua. Ensin innostuin orvokeista, joilla sain koristeltua vajaa vuosi sitten (jämälangoista) virkkaamani pikkukassin siihen kuntoon, että sen voisi antaa ensi syksynä 9 vuotta täyttävälle tytölle synttärilahjaksi. Orvokin malli on kirjasta 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin, langat sitä paksuutta, että niitä saattoi virkata 1,75 mm ja 2 mm koukuilla. Kassin toisen puolen kukissa keskusta on lila, näissä siis tuollainen roosa.



Ja tietysti lisää sekalaisia kukkasia, pääosin puuvillasta, mutta ainakin yksi villasta. Osa on omasta päästä, osa ohjeesta (ainakin tuosta samasta kirjasta kuin edelliset orvokitkin). Nämä menevät ystävälleni, joka koristelee mielellään kolmen tyttärensä vaatteita ja asusteita virkatuin kukkasin, lisäten vain täydennykseksi nappeja ja nauhoja.



Hopeahileisestä keväänvihreästä puuvillasta oli pakko virkata vielä pari gekkoa hyvän mielen muistamisiksi alavireisille kanssaneulojille. Väri on todellisuudessa tummempi, lanka on samaa kuin edellisen kuvan oikean yläreunan kukassa.


Jämälankakuun myötä virkkasin "muutaman" gekon lisää.



Näistä suurin osa meni kirjanmerkeiksi lukemista harrastavaan perheeseen, muutamia jätin itselleni mahdollisiin koristetarkoituksiin tai annettavaksi myöhemmin lahjana.


Paikalliset neulojat polkaisivat käyntiin myös kimppavirkkausprojektin, jonka tavoitteena oli koota keväinen isoäidinneliöpeitto lankakauppamme omistajalle, onhan hän tarjonnut liikkeensä neulojien tapaamispaikaksi.



Minun puuvillaiset jämälankani riittivät vain näihin neljään peittopalaan, olihan paloille asetettu niin väri-, materiaali- kuin kokorajoituksetkin. Lähes kaikista langoista olen neulonut vähintään yhden sytomyssyn, joten näissä peittopaloissa on paljon tarinoita. Useimmat langoista ovat myös alunperin paikallisten neulojien minulle lahjoittamia.



Lopuksi vielä pari jämälankakukkaa, jotka menevät samaa osoitteeseen kuin tämän postauksen aikaisemmatkin kukkaset.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Kämmekkäät äidille ja tyttärelle


Joululomalla lasten serkkutyttö ihaili tuloillaan olevia Tulenkantaja-kämmekkäitä. Lupasin neuloa hänelle (ja siinä sivussa hänen äidilleenkin) kämmekkäät kevään aikana. Hiihtoloman aikaan maaliskuussa olikin hyvää aikaa pistellä menemään nopeita pikkuneuleita.



Ensin teki mieli tehdä jotain todella simppeliä, joten käly sai luvan tyytyä tylsään 2 o, 1 n -joustinneuleeseen. Langaksi otin DNA-sukista tähteeksi jääneen Marks&Kattensin Fame Trendin, puikkona 2 mm pitkä pyörö ja silmukoita 54. Koska lankaa oli varsin rajallisesti (vain inasen yli 30 g), päätin aloittaa ylhäältä päin langan riittävyyden varmistamiseksi. Peukalon tein hetimiten saatuani luotua sille aukon, ja katkaisin langan, jotta peukalo tulisi mahdollisimman saman väriseksi kuin ympäristönsä. Toista kämmekästä varten kerin vielä langanlopun uudelleen, sillä tiesin kämmekkäistä tulevan kovin eripariset ja halusin sen takia aloittaa jälkimmäisen kappaleen mustanharmaan sijasta vihreällä.



Paremmalta nämäkin näyttävät kädessä, vaikka vähän tylsät ovatkin. Lanka on epätasaista ja karvaista, mutta ihan kauniistihan nuo värit onneksi liukuvat.


Tyttären kämmekkäisiin halusin jotain pientä pintaneuletta, joksi tällä kertaa valikoitui Rinsessa-piposta ja -kämmekkäistä tuttu mallineule, tosin vain yhdellä nurjalla välisilmukalla.



Lanka on tietysti samaa Novitan TicoTicoa kuin saajalle jo aikaisemmin menneissä sukissakin. Koon arviointi oli kyllä vähintäänkin arpapeliä, sillä perheestä ei löytynyt yhtään sopivaa sovituskättä. Arviolta neuloin nämä 44 silmukalla, peukalokiilassa on 12 silmukkaa alaosassa ja 6 yläosassa, välistä poimitut lisäsilmukat kavensin heti alussa pois. Tämän langan osalta oli varaa täsmätä värit osumaan kohdakkain; siinä kävikin tuuri, sillä peukalo osui juuri samaan vaaleanlilaan raitaan, joka piti keriä pois ensimmäisen kämmekkään jälkeen, jotta pääsi aloittamaan toisen tummasta violetista. Näin hukkapätkää jäi melko marginaalisesti. Lankaa näihin ekaluokkalaisen tytön kämmekkäisiin kului noin 25 g.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Eminence Rouge goes purple


Veljeni tyttärien lisäksi hänen vaimonsa kaipaili myös villasukkia. Koska mieleni teki kovin neuloa pitkästä aikaa nopeasti valmista paksusta langasta, tartuin tammikuussa vaihdokkina tulleeseen Seiskaveikkaan ja Eminence Rouge Socks -sukkaohjeeseen (pdf), jonka palmikkokuvion sovitin haluamalleni 48 silmukalle.



Sukat on neulottu 3 mm pyöröpuikolla (kyllä, olen käännynnäinen ja neulon nykyään pienetkin pyöröneuleet pipoja lukuunottamatta 80-100 cm pyöröpuikolla) ja jäinkin vähän ihmettelemään, miten ennen olen aina käyttänyt 3,5 mm puikkoja Seiskaveikalle. Nyt neulepinnasta tuli mukavan napakka, mutta ei millään muotoa peltinen. Lankaa kului kokoluokan 39-40 sukkiin noin 115 g.


Pidän lopputuloksesta kovasti ja paksun langan neulominen oli totisesti joutuisaa ja palkitsevaa, olenhan koko alkuvuoden neulonut lähes yksinomaan ohuita sukka- ja huivilankoja sekä puuvilloja. Yllätyin myös siitä, miten mukavalta itse lanka tuntui käsissä: mielelläni neuloskelen jatkossakin paksumpia sukkia Novitan peruslangoista. Nämä sukat ovat minusta osoitus siitä, ettei paksusta langoista neulottujen sukkien tarvitse olla tylsiä ja mitäänsanomattomia.

torstai 7. huhtikuuta 2011

Paraphernalia, toinen otto


Neulottuani ensimmäiset Paraphernaliat ajattelin, että palaan malliin vielä joskus. Se joskus tuli tämän vuoden helmikuussa, kun kävi ilmi, että veljeni teini-ikäiset tyttäret kaipailivat villasukkia. Heillä ei tiettävästi ole koskaan ollut ohuita, suoraan paljaaseen jalkaan puettavia villasukkia, joten ajattelin täyttää tämän heidän sivistyksessään olevan ammottavan aukon. Ensimmäiseksi uhriksi valitsin 13-vuotiaan, joka ilmoitti jalan kooksi 40-41.



Langaksi valikoitui omissa varastoissani marinoitunut hennonsininen Austermann Step Classic, jolle en ollut aikaisemmin keksinyt mitään hyvää käyttökohdetta melko hankalan värinsä vuoksi. Tikuttelin menemään 2 mm puikolla ja seurailin koon 40 ohjetta, joten toivottavasti sukat ovat saajalleen sopivat - omassa koon 37-38 kuvausjalassani kaunis malli ei pääse täysin oikeuksiinsa. Lankaa sukkiin kului jokseenkin 80 g.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

22 Leaves Shawlette


Vietin puolet lankahamsterikuusta opiskelujen vuoksi 150 km:n päässä perheestäni, niinpä minulla oli tavallistakin enemmän aikaa neuloa iltaisin. Innostuinkin tarttumaan joulun alla SYT-lahjaksi saamaani Lankakomeron 22 Leaves Shawletten ohjeeseen ja samaiseen kirpparilankaan, josta ehdin jo neuloa Lumi-huivin.



Lankaa tähän pikkuhuiviin kului 3 mm puikolla neulottuna vain 41 g. Huivin neulominen vaati tavallista enemmän keskittymistä eikä pienimuotoisilta purkamisoperaatioilta voinut välttyä. Oman lisämausteensa neulomiselle toivat melkolailla syvälleluotaavat keskustelut, joita kävin iltaisin siskoni kanssa samalla kun neuloin, sillä majailin tuon kaksiviikkoisen nimenomaan hänen nurkissaan.



Kaunishan tämä huivi on, vaikka ehkä sittenkin omaan makuuni malli muistuttaa hiukan liikaa pöytäliinaa. Mielleyhtymä ei ole kaukaa haettu, kertoohan suunnittelija muokanneensa huivimallin juuri pitsisen pöytäliinan ohjeesta. Pingotin huivin reilusti kaarevaksi, joten se pysyy kauniisti hartioilla ilman mitään kiinnitystä. Äitini lupautuikin antamaan lehtihuiville rakastavan kodin ja huivi onkin jo kerännyt kehuja mm. senioritanssitunneilla.


P.S. Kuvausrekvisiittana käytetty tuoli näytti alunperin tältä:



Ostin aikanaan tuolin kymmenellä eurolla kunnostamista varten. Oma innostus kuitenkin hiipui ensimmäiseen tuoliin pitkälti siksi, etten pystynyt tekemään kunnostustöitä kunnolla pitkäjaksoisesti kerrallaan. Onneksi eläkkeellä oleva isäni on innokas puukäsitöiden tekijä ja hän otti projektin ilomielin omakseen. Iloiseksi yllätykseksi myös tämän tuolin maalikerrosten alta paljastui tummaksi petsattu puupinta, joka hiottiin tarkoituksella kuluneeksi ennen lakkausta. Tuoli palvelee nykyään yöpöytänäni ja satunnaisena neuleiden kuvausrekvisiittana. Myös tuo ensimmäinen tuoli on saanut lakkapinnan ja sen istuinosa on korjattu odottamaan sopivaa tummaa petsiä ja lakkausta.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Inventaariopalkinto ja pieni kirjallisuuskatsaus


Tammikuun lankainventaarioveikkauksessa täsmälleen oikeaan osui Laura Hi ja tässä viimein hänen saamansa palkinto.



Visio: ekohenkinen Laura istuu vanhassa puutalokodissaan villasukat jalassa lukemassa, juomassa teetä ja nautiskelemassa suklaata. Kirjoja tiedän Lauralla olevan omasta takaa aivan riittävästi, joten lukemista edustaa virkattu kirjanmerkki. Uskon Lauran osaavan myös arvostaa (ja uudelleenkäyttää) kierrätettävää lahjapussia; ekologisuutta tässä edustaa myös se, että palkinto on kerätty suklaata myöten jo olemassa olleista asioista, toki juuri Lauraa ajatellen.


Minulle on myös pikkuhiljaa kertynyt käsityökirjallisuutta, vaikka yleisesti ottaen suosin enimmäkseen ilmaisia nettiohjeita.



Wrap Style on aivan oma hankintani, minulle harvinainen heräteostos (jota tosin olin ehtinyt useampaan otteeseen harkita). Siinä on useampikin minua kiinnostava neulemalli Shetland Triangle -huivin lisäksi, joten ihan tyytyväinen olen kirjaan. Knitting new mittens & gloves on puolestaan ensimmäinen englanninkielinen neulekirjani, jonka sain jo lähes pari vuotta sitten hyvältä ystävältäni. Hän ainakin uskotteli löytäneensä kirjan edullisesti kirpputorilta, mutta aivan uutta vastaava se kyllä on. Tässä kirjassa on hyvät sormikasohjeet, lisäksi ainakin yksi kämmekäsmalli on pitkään ollut suunnitteilla toteuttaa.



Anna kaikkien kukkien kukkia -kirjan sain syntymäpäivälahjaksi samalta ystävältä, jolta sain aikaisemmin käsinekirjan (häneltä olen saanut myös ehdottoman virkkauskirjasuosikkini eli 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin). Neulotuista kukkamalleista en ole niinkään innostunut, mutta virkatuille malleille on aina käyttöä. Tällaiset kirjat ovat sen tyyppisiä käsikirjoja, joista minunlaiselleni käsityöläiselle on pitkäaikaista iloa. Sanna Vatasen jämälankakirjan sain puolestaan voitettuani viime syksyisen Ullan jämälankakilpailun arvonnan - palkintona oli kaksi kirjaa ja minä olin kilpailun ainoa osanottaja! Vaikka jämälankaihminen olenkin, ihan suoraan en innostunut mistään mallista, mutta pidän kyllä kirjan värikkäästä ulkoasusta.


Olen siis siinäkin mielessä vähän poikkeava aktiivineuloja, etten tunne juuri minkäänlaista vetoa käsityökirjoihin. Vain käsikirjamalliset mallineulekirjat ja -lehdet sekä pieniä koristevirkkauksia sisältävät virkkausopukset kiihdyttävät pulssiani. Haaveilenkin joskus kartuttavani mallineulekirjastoani vaikkapa joillakin japanilaisilla teoksilla.