lauantai 30. tammikuuta 2010

Lisää pääasioita


Myönnän syyllisyyteni patologiseen piponneulontaan, tässä jälleen lisätodisteita sen puolesta.



Neljäs sytomyssyni on kolmas Beaufort ja toinen valkoisesta Novita Suvista tehty. Muutoin tämä on identtinen edellisen Suvi-Beaufortin kanssa, mutta lisäsin korkeuteen yhden mallikerran ja sain siten kulumaan melko tarkalleen koko 50 g:n kerän. Mallipäänä toimii 3-vuotiaamme, jonka pää edustaa vähintäänkin siroa aikuisen naisen päätä. Beaufortin mallineule on mukavan joustavaa, joten samainen päähine mahtuu myös omaan, noin 60-senttiseen kupoliini siitäkin huolimatta, että lisänä on Amish-miehille tyypillinen moppitukka.


Ettei pipoilu olisi mennyt pelkäksi hyväntekeväisyysneulonnaksi, päätin vääntää kuopukselleni kevätpipon keskellä talven kireimpiä pakkasia.



Pipo on neulottu Tessiltä lunastetusta Novita Oliviasta (70 % bambua, 30 % polyesteria) 4 mm puikolla ja 96 silmukalla, lankoja kului yhteensä noin 70 g. Sammakkokaavion nappasin Marsvinin Sammakkopiposta (Ravelry-linkki), muutoin sooloilin aivan omien päähänpistojeni mukaan. Poika tuntui tykkäävän, eri asia sitten, suostuuko hän enää keväällä käyttämään tätä.

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Eilan palkinto


Lankainventaarioveikkauksessa kokonaisuudessaan lähimmäksi osui Vyyhdin viemää -blogin Eila. Hänen blogiaan jo jonkin aikaa seuranneena minulle on muodostunut kuva lämminhenkisestä ja klassisen tyylikkäästä naisesta, joka on mitä parhain mannekiini omille käsitöilleen. Niinpä idea Eilan palkinnosta putkahti mieleen kuin itsestään.



Eila on toivottavasti jo vastaanottanut Marimekon Olkikukka-kankaasta ompelemani olkalaukun ja pienemmän tarvikepussukan. Kangas on samaa, josta taannoin ompelin Tikrunmamille samanlaisen, mutta isomman kassin; ylijäämäkankaan Tikrunmami lahjoitti ystävällisesti minulle. Vuori on vaaleanharmaata popliinikangasta, jota saimme vuosia sitten lahjoituksena ommellessamme vaatteita ja pikkupeittoja keskolaan - popliini vain ei siihen tarkoitukseen oikein soveltunut. Vetoketjut olen saanut naapurini loputtomista varastoista, joten koko palkinto on koostettu varastojen kätköistä löytyneistä materiaaleista.


Saatesanat kirjoitin yksinkertaiseen korttiin.



Kuva leikattu talteen aikakauslehdestä, pitsinauha saatu lahjoituksena, korttipahvin sentään olen joskus ostanut jostakin alennusmyynnistä.


Toivottavasti Eila keksii käyttöä laukulle ja pussukalle, kokonsa puolesta ne voisivat toimia ainakin reissuneuleen ja oheistarvikkeiston kuljettamisessa.


PS. Laukun kuvausrekvisiittana on isäni kunnostama tuoli, joka oli alunperin marjapuuronpunaisen maalin peitossa. Maalinpoiston, kevyen hionnan ja lakkauksen jälkeen tuoli ilahduttanut minua joka päivä toimimalla oivallisena yöpöytänä.

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Sytomyssyjä


Pääasioita-yhteisneulonnan myötä olen neulonut tammikuussa pipoja hullunkiilto silmissä; yhden oman pipoparin ohjeetkin tulin lähettäneeksi Ullaan tarjolle, niistä tarinaa myöhemmin, jahka näämme seuraavan Ullan sisällön (olipa malli ylittänyt julkaisukynnyksen tai ei). Sytomyssykampanjakin osui ja upposi, joten kanavoin osan pahimmasta pipovimmastani puuvilla- ja bambu(sekoite)lankoihin. Pahoittelen jo aluksi vähän huvittavia kuvia: sopivaa ja halukasta kuvauspäätä ei taloudestamme löytynyt, nämä myssyt kun on neulottu ajatellen hiuksensa menettänyttä keskivertonaista (eikä esimerkiksi allekirjoittanutta, jolla on ISO pää ja tukka kuin venäläinen turkislakki).



Ensimmäinen sytomyssy on Odessa (Ravelry-linkki) Mayflower Cotton 8 -puuvillalangasta, joka on alunperin Tikrunmamin varastoista vaihdettua. Silmukoita 120, puikko 3 mm ja langanmenekki vain hitusen yli 30 g - kevyt ja vilpoisa pipo vaikka sisäkäyttöön siis.



Toinen on Beaufort (Ravelry-linkki) Novita Suvista (100 % puuvilla), joka sekin on Tikrunmamilta käyttämättä jäänyttä. Silmukoita tässäkin oli 120 ja käytössä sama 3 mm puikko, langankulutus hieman vajaa 50 g. Malli on todella kaunis ja helppo tehdä, arvostan kovasti kauniisti kaventuvaa päälakea.



Jäin koukkuun Beaufortiin, joten neuloin heti perään toisen version Novita Oliviasta (70 % bambu, 30% polyesteri), joka tuli mukana Tessiltä lunastamassani lankasatsissa. Silmukoita tässä versiossa oli 96 ja puikoissa mittaa 4 mm. Langankulutus (65 g) jo kertoo, että kyseessä on vähän paksumpi pipo, mutta uskoisin sen silti soveltuvan myös sisäkäyttöön materiaalinsa ansiosta. Lanka säikeili helposti, mutta tarkkuus palkittiin, sillä lopputulos on kauniin sileä, hieman kiiltävä ja kutittamaton.


Sytomyssyt eivät taatusti jää tähän, varastoissani kun on vieläkin tarkoitukseen sopivia lankoja, jotka ovat odottaneet sopivaa käyttökohdetta. Onneksi kampanja kestää huhtikuun loppuun - ja ainahan voi polkaista käyntiin oman paikallisen tempauksen, kuten huikeaan lopputulokseen päättynyt Joulusukkatempaus osoitti!

torstai 21. tammikuuta 2010

Keeppi, hartialämmitin tai mikälie


Ravelry on loputon mallien ja inspiraation aarreaitta. Niinpä erään Ravelry-projektibongauksen jälkimainingeissa puikoille pakottautui taas yksi haastava lanka (kammolangaksikin sitä voisi kutsua), naapurilta saatu Marks&Kattensin Teddy, josta jo taannoin neuloin pörrötunikan. Syntyi jonkin sortin hartialämmitin.


Ensin oli vain 5 mm puikoilla ja 39 silmukalla helmineuleella neulottu suorakaide, jonka toisessa päässä oli napit ja toisessa päässä napinlävet. Lankaa tähän oli kulunut jokseenkin 150 g eli puolet jäljellä olleista karvakeristä. Tällaisenaan oli hauska arvuutella kylässä käyneiltä käsityön ystäviltä, mikä asuste mahtaa olla kyseessä (ehdotuksia olivat mm. hame, tyynynpäällinen ja toppi).


Sisareni suostui kuvausmalliksi demonstroimaan asusteen käyttömahdollisuuksia.



Vaikkapa tähän tapaan, tosin mieluummin jonkin muun kuin urheilukerrastopaidan kanssa. Nappeja voi aukoa ja sulkea maun mukaan ja säädellä siten kauluksen kokoa.


Lanka on edelleenkin kammottavaa neulottavaa, mutta olen tykännyt pörrötunikasta, se kun on pehmoinen ja armelias kurveille eikä liian kuuma. Sitä paitsi pidän neulepinnan villakoiramaisuudesta, joten luulenpa, että tulen käyttämään tätä hartialämmitintäkin. Mitä opimme tästä: ennakkoluulottomuus on valttia haastavien lankojen äärellä. Ehkäpä kolmelle viimeisellekin Teddy-kerälle löytyy lopulta sopiva käyttökohde.

tiistai 19. tammikuuta 2010

Lankainventaarion tuloskatsaus


Kaksi vuotta sitten päätin herätellä henkiin blogini ja keskittyä kyökkifilosofian sijasta käsitöihin. Se onkin kantanut pitkälle, innostanut saattamaan projekteja loppuun ja aloittamaan aina uusia. Paljon on kankaita ja lankoja tullut ja mennyt, osa tuntuu tulleen jäädäkseen. Tässäpä siis lankainventaarioni tulos vuoden ensimmäiseltä päivältä:


Neulomattomien varastolankojen kokonaismäärä: 11 100 g


Itse ostettujen lankojen kokonaismäärä: 3 550 g


Kokonaismäärän arvasi tarkimmin ArualMaria 11 kg:n veikkauksellaan, mistä hänet palkittakoon toistaiseksi itsellenikin tuntemattomalla tavalla. Sanna ja Mammutti arvioivat puolestaan itse ostettujen lankojen määrän lähes täsmälleen oikein 3,5 kg:n veikkauksillaan; heistä Sanna oli kuitenkin lähempänä myös kokonaismäärän arvioimisessa, joten tässä kategoriassa palkinnon saa hän. Itse ostettujen suhteellisen osuuden suhteen tarkin vaisto oli Eilalla (32,68% eli vain 0,7% yli todellisen), tosin lähes yhtä lähelle pääsi Laura Hi 31,25 % arvauksellaan (0,73% alle todellisen). Eilan palkinnosta minulla onkin jo jonkinlainen suunnitelma, Sannan palkinnon ensimmäinen osa on jo valmiina. Esittelen palkinnot jahka saan ne tehtyä ja toimitettua perille.


Mitä opinkaan lankainventaariosta? Omistan aivan liikaa lankaa: minusta sopiva varaston suuruus olisi ehdottomasti alle 5 kg. Omaksi hämmästyksekseni tajusin myös ostaneeni aikamoisen määrän lankoja itse, näistä merkittävän osan huutonetistä, mutta olenpa tullut ostaneeksi satunnaiskeriä erinäisistä kaupoista ja hieman isompiakin eriä netin kautta. Vaikka varastoni perusta lepää edelleenkin (pääosin naapurilta saatujen) lahjoituslankojen varassa, olen myös itse osasyyllinen varastotilan ahtauteen.


Tämän vuoden tavoite on siis selvillä: vajuttaa yhtä monta kiloa lanka- kuin läskivarastoakin. Ensimmäinen osa on jo hyvässä vauhdissa, jälkimmäisessä on toivomisen varaa...

lauantai 16. tammikuuta 2010

Pikkuneuleita perheen miehille


Esikoinen onnistui hukkaamaan (onneksi väliaikaisesti) hänelle syksyllä neulomani villasukat juuri sopivasti pakkaskauden alettua. Kuvittelin lapsillamme olevan pilvin pimein varavillasukkia, mutta niin vain kävi, että kaapista löytyi vain mummon neuloma pari, joka ei väriensä puolesta kelvannut. Liian siniset, kuulemma. Niinpä talutin esikoisen sukkalankalaatikkoni ääreen ja annoin melko vapaasti valita mieleiset värit. Lapseni tosin tarttui ensimmäisenä Marks&Kattensin Fame Trendiin, jonka olin viime kesänä ostanut heräteostona ja jota olen jemmannut omiin polvisukkiin. Lempeästi ohjailin siis esikoistani hieman paksumpien (ja edullisempien) lankojen äärelle. Järkyttävän nopeasti neuloutuivatkin nämä perusvillasukat kokoluokkaa 34-35:



Lankana tumma oliivinvihreä Gjestal Maija (55 g) ja omenanvihreä Vuorelman Veto (10 g), puikoissa mittaa 3 mm ja silmukoita 48. Varren 2 o, 1 n -joustinneule jatkuu terän päällä kärkikavennuksiin saakka, kantapää ranskalainen ja kantalappu joustinneuletta. Esikoinen itse määritteli raitojen asemoinnin: ei yhtään raitaa varteen, mutta koko terä raidoitetaan, tyytyväinen tuntui olevan lopputulokseen ja se on pääasia. Minua ilahdutti neulomisen helppous: pitkästä aikaa projekti, jota ei tarvinnut purkaa (lukuunottamatta muutamaa kerrosta ensimmäisen sukan terästä, kun huomasin neuloneeni aivan liian pitkälle).


Suunnitelmissani oli myös kokeilla, miten Novitan Luxus Stone soveltuu huovuttamiseen. Neuloin 5 mm pitkällä puikolla magic loop -tekniikalla ja Tellun blogin ohjetta vapaasti seuraillen (tosin 36 -> 40 silmukalla) nämä:



Kyllä ne aivan symmetriset ovat, vaikka kuva jotain muuta yrittää väittää. Valmistuttuaan lapaset vaikuttivat aavistuksen nafteilta huovuttamista ajatellen, joten puolileikilläni käskin miestä kokeilemaan lapasia, olihan hän jo aikaisemmin maininnut kaipailevansa lisälämmikettä talvirukkasten sisälle. Lapaset osoittautuivatkin juuri sopiviksi sekä käteen että rukkasten alle, joten huovuttaminen sai jäädä - kuvaamistakin varten lapaset piti käydä kiskomassa hetkeksi pois rukkasten sisältä, jonne mies ne välittömästi jemmasi. Lankaa kului yllättäen vain noin 80 g, joten lankaa jäi vielä huovutuskokeiluihinkin.


PS. Viime vuoden viimeisenä työnä neuloin tämän kännykkäpussin Rondo Panda Sportista, siitä samasta, jota jo huovutin pilalle tossukokeilussani:



Tarkoituksenani oli neuloa ja huovuttaa kännykkäpussi kälylleni, mutta pussukka huopui pesussa vieläkin liikaa (ja lanka lenkittyi edelleen rumasti), vaikka tällä kertaa heitin tekeleen pyykin sekaan 40 asteen pesuun kuudenkympin sijaan. Väkivalloin venyttämällä sain kittanan juuri ja juuri oman puhelimeni mentäväksi, yhtään pidempi malli (esimerkiksi esikoiseni nokialainen) ei pussiin mahdu. Varastoista löytyi onneksi sopiva nappi, muuhun koristeluun en viitsinyt ryhtyä. Napakkuutensa ansiosta pussukka on kyllä käytännöllinen, joten otin sen aktiivikäyttöön entisen likaannuttua pesukuntoon. Vaan vielä minä tuon Panda Sportin kesytän ennen kuin se loppuu tyystin, pidän väristä ja uskon vakaasti, että tarpeeksi hellävarainen huovutus palkitsee tekijänsä.

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Branching Out I & II


Branching Out kuuluu niihin malleihin, joita on näkynyt blogeissa pilvin pimein ja josta ajattelin, etten tuota ainakaan tule neulomaan. Kun sitten Tessiltä lunastamassani lankasatsissa oli kaksi eriväristä kerää DROPS Alpacaa, sain päähänpinttymän neuloa niistä veljentyttärilleni kaulahuivit syntymäpäivälahjaksi. Mallin piti olla tarpeeksi kapea, että yksi kerä riittäisi säädyllisen pitkään huiviin ja toisaalta tarpeeksi pitsinen, jotta saisin hyvän perusteen käyttää isoja puikkoja. Lopulta vain Branching Out tuntui täyttävän kriteerit.



Ensimmäinen huivi on tammikuussa 16 vuotta täyttävälle nuorelle naiselle, värinä tumma luumu. Puikolla oli mittaa 4 mm ja ohjeen mukaan tikattuna huiville tuli viimeistelyn jälkeen mittaa noin 14 x 120 cm.



Nuorempi, helmikuussa 12 vuotta täyttävä pikkusisko saa luonnovalkoisen version, mitoiltaan ensimmäisen kanssa samanmoisen. Ihanan pehmeää lankaa ja laiskasta viimeistelystä huolimatta ihan kaunis lopputulos. Vielä jos jostain saisi pingotuskeijun, joka tekisi viimeistelyt puolestani. Ja torson sekä mallipään kuvaamista varten. Jep jep.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Pipo päässä pakkasella


Avasin vuoden tarttumalla Pääasioihin heti tammikuun ensimmäisenä päivänä. Olin saanut vision uudesta Tiilimuuri-piposta ja se piti päästä toteuttamaan välittömästi:



Pipo on neulottu ohjeenmukaisin silmukoin ja kerroksin 3 mm puikolla mustasta Novita Woolista ja kälyn kirpparilta pelastamasta harmaa-valkoisesta Circulo Yarns Topas -merinovillalangasta, kumpaakin kului jokseenkin 30 g. Ajattelin alunperin tätä pipoa osaksi ensi joulun Joulupuu-lahjaa, mutta piposta tuli kovin suuri lapsia ajatellen; mallipää on tosin vasta 7-vuotias, mutta tämä nimenomainen päänympärys on jo aikaa sitten ohittanut 57 cm:n rajapyykin. Teini-ikäiselle en oikein tätä mallia osaa kuvitella päähän, mummoikäiselle kylläkin. Pipo menikin suoraan lahjalaatikkoon odottelemaan sopivaa (hyväntekeväisyys)kohdetta.


PS. Haastan pipointoilijat neulomaan ja virkkaamaan pehmoisia ja kauniita myssyjä sytostaattihoitojen myötä hiuksensa menettäneille naisille Sytomyssykampanjan nimissä!

torstai 7. tammikuuta 2010

Neulejakku


Nähtyäni Novitan talven 2009 lehden naapurillani olin iloisesti yllättynyt, sillä siinä oli montakin toteuttamiskelpoista mallia. Kun äitini sattui vielä ostamaan lehden itselleen neuloakseen esikoiselleni villapaidan, pääsin pidemmäksikin aikaa käsiksi lehteen. Hyvin nopeasti ensimmäiseksi isommaksi projektiksi valikoitui toispuoleinen lyhythihainen neulejakku, johon päättelin naapurilta saatujen Novita Ainojen soveltuvan vallan mainiosti. Tein suuntaa-antavan mallitilkun ja tikuttelin menemään yhtenä kappaleena alhaalta ylös saakka, hihasilmukatkin loin erilliselle langanpätkälle, jonka sai purettua pois ja joustimen neulottua suoraan jakkuun kiinni - ei yhtään ommeltavaa saumaa siis. Kastelin koko komeuden ja levittelin kylppärin lattialle kuivumaan, sopivat napitkin löytyivät, joten koittihan se sovittamisenkin aika...



Sen siitä saa, kun ei ota tosissaan mallitilkun kertomaa. Vitosen puikolla neulottuna tiheydeksi tuli noin 14  s / 10 cm, kun se mallissa tuli olla 13 s / 10 cm. Päättelin kompensoivani tilanteen etenemällä XL-koon mukaisin silmukoin. Paha vain, että päätyessäni lopputuloksessa korkeintaan niukkaan L-kokoon neule jää auttamattomasti liian pieneksi. Tai ehkäpä sittenkin niin, että joululahjapaketista putkahtaneen Nintendo Wiin Fit Plussan body testin karu totuus - minulla on painoindeksini perusteella jokseenkin 10 kg matkaa normaalipainon ylärajalle - realisoituu juuri tässä: en siis enää mahdu edes L-koon vaatteisiin.


Neule kulutti kaikki purku-Ainot ja kerän iskemätöntä, yhteensä 470 g lankaa. Nyt mietin, antaisinko sittenkin tämän tekeleen minua viitisen senttiä pidemmälle ja yli 20 kg hoikemmalle sisarelleni - hänelle se tosin voi olla auttamattoman suuri. Tai voisihan jakkua pitää noinkin, jos ei muuten niin tylynä muistutuksena Wiihinkin kirjaamastani painotavoitteesta.


Jälleen pahoittelut heikosta kuvasta. Ainahan voin syyttää pimeyttä / tummaa lankaa / itselaukaisimen käyttöä / vanhaa kameraa tai kaikkien näiden yhdistelmää, mutta syytteistä lienee ponsi poissa, kun olen lähinnä kiitollinen, etteivät ihan kaikki kurvit kuvasta erotu.


Edit: Ai niin, ne napit. Ne on saatu kälyltä, joka taannoin raivasi varastojaan ja lahjoitti minulle kaikkea mukavaa, kuten esimerkiksi ison pussillisen erilaisia nappeja. Neulejakkuuni valikoituivat nämä:



Muovia ovat, mutta näyttävät erehdyttävästi puulta ja hyvä niin.

maanantai 4. tammikuuta 2010

Toiset tilauskämmekkäät


Reissuneuleeksi anoppilamummolan joulunviettoon olin varannut myös tarpeet toisiin työkaverin kaipaamiin Pomatomus-kämmekkäisiin. Yhden illan ja seuraavan aamupäivän aikana syntyivät aika kivuttomasti nämä:



Samoin speksein kuin edelliset saman mallin kämmekkäät, lankana Araucanía Ranco Solid, jota kului noin 40 g. Alunperin olin ostanut langan neuloakseni sukat, mutta viimeistään nähtyäni miten Distant Knitterin pojalleen samasta langasta neulomille sukille kävi olin tyytyväinen, kun keksin kauniille langalle muuta käyttöä. Nythän siitä on syntynyt kahdet Pomatomus-kämmekkäät, ne ensimmäiset ovat itselläni töissä käytössä päätetyöskennellessä viileimpinä päivinä. Lankaa jäi noin 20 g jäljelle, ehkäpä siitä joihinkin sukanvarsiin raitoja voisi tehdä.

perjantai 1. tammikuuta 2010

Lankainventaario ja pieni veikkauskisa


Tasan vuosi sitten punnitsin kaikki omistamani langat ja blogini lukijat saivat arvuutella määriä useammassakin kategoriassa. Alkaneen vuoden kunniaksi punnitsin jälleen lankavarastoni, jonka kokonaispainoa halukkaat saavat arvuutella blogini vuosipäivään eli tammikuun 19. päivään saakka. Lähimmäksi arvanneen palkitsen jollakin pienehköllä itse tehdyllä tai varastojeni kätköistä löytyvällä käsityöllä tai materiaalilla jossain vaiheessa tämän vuoden aikana (herttaisen epämääräistä, eh).


Pari vihjettä voin antaa: lankaa on vähemmän kuin vuosi sitten, mutta tavoitteeseeni en ole päässyt. Punnitustulos on pyöristetty lähimmän 50 gramman tarkkuuteen.