torstai 30. huhtikuuta 2009

Pomatomus-kämmekkäät


Kyllä, jään koukkuun lempimalleihini, joista yksi on Pomatomus. Tällä kertaa keksin yhdistää addiktoivan mallineuleen kämmekkäisiin, joita tarvitsen istuessani töissä kädet jäässä tietokoneen ääressä. Langaksi valikoitui kauan varjelemani Araucanía Ranco Solid, jonka olin ostanut taannoin ihan itselleni lohtulangaksi. Niin, se toinen lohtulankahan muuntuikin jo miksipä muuksi kuin Pomatomus-sukiksi...



Näissä kämmekkäissä silmukoita on 48 eli neljä mallikertaa, puikot 3 mm. Langan väri on luonnossa upea, siitä tuli välitön mielleyhtymä sellaiseen suklaajäätelöön, jossa on suklaanpalasia (vaikkapa Mövenpickin Swiss Chocolateen). Lanka itsessään ei vaikuttanut mitenkään ihmeelliseltä, se ei ole erityisen pehmeää eikä neulottavuudeltaan poikkeuksellista, mutta todella kaunista se on - mikä ei harmittavasti erotu huonossa kuvassa juuri lainkaan.


Lankaa kului vain noin 40 g, joten jäljelle jäi yllin kyllin vaikkapa (lyhytvartisiin) sukkiin. Sukissa kaunis lanka tahtoo tosin jäädä vaille ansaitsemaansa huomiota, joten ehkäpä neulon vielä toiset kämmekkäät. Toisia ruskeita en itse usko tarvitsevani, mutta eiköhän kämmekkäille aina ottajia löydy...


P.S. Huomasin sattumalta Ravelryn etusivulla vastaavat kämmekkäät nimellä Mermaid fingerless gloves. En siis keksinytkään tätä mallineuleen sovellusta ensimmäisenä ;-). Lyhyen käyttökokemuksen jälkeen on tosin todettava, että omani ovat hieman liian pitkät: tietokonetyöskentelyä hankaloittaa se, että pikkurillistä yltää ulos hätäisesti vain vilaus.

tiistai 28. huhtikuuta 2009

Vielä pari työvaatetta


Nämä pari töihin ommeltua vaatekappaletta ovat jääneet kuvaamisen puutteessa bloggaamatta. Eipä näissä kuvissa vieläkään ole hurraamista, mutta asia käynee selväksi.



Tämä paita on kolmas samalla kaavalla tehty, sama kuin ensimmäisen työvaatepostauksen oranssiruskea paita. Kangas puolestaan on samaa kuin viime kesänä ompelemassani paidassa, joka muuten sivumennen sanoen ei nykyisellään mahdu kunnolla päälle, sillä "miinus viisi" -projektini on deadlinen mentyä tilanteessa noin plus viisi...



Tutunnäköinen tunika? Sama malli kuin ennenkin, tällä kertaa naapurin lahjoittamasta harmaasta villakankaasta. En todellakaan aio käyttää tunikaa ilman aluspaitaa, mutta kuvaushetkellä ei ollut aikaa etsiskellä sopivaa rekvisiittaa: blogimies ei ollut erityisen innostunut kuvaajaksi joutumisesta ja esikoinen, jolle olen viime aikoina kuvaamisen nakittanut, oli jo nukkumassa.


Kolme paitaa ja kolme tunikaa, kaksi kaavaa. Kuulenko jonkun naukaisevan jotakin tiettyihin malleihin jumittamisesta? Kaikuna saatan kuulla haikuja vaikkapa Petäjä- ja Terho-sukista...

lauantai 25. huhtikuuta 2009

Pääasioita


Muillakin kuin bloginpitäjällä on joskus huonon tukan päivä, niin myös blogimiehen sisarella. Hänen toiveestaan ompelin hiuspannan, jonka mitat ja mallin sain muistaakseni hänen Indonesiasta hankkimastaan alkuperäiskappaleesta (myöhemmin huomasin samantapaisia myytävän myös lähikauppamme hyllyssä).



Kuvausmallina toimi pikku pitkälettimme, joten pahoittelen kuvan heikohkoa laatua. Idea hiuspannassa on kuitenkin se, että siinä on niskassa kuminauhakuja, johon yhdistyy leveä suorakaiteen muotoinen kangaskappale. Kangas on samaa kuin taannoin esittelemässäni mustassa pellavasekoitetunikassa. Tilkkujen rajallisen koon vuoksi jouduin tekemään leveän kappaleen kahdesta osasta, mutta en usko sen juurikaan haittaavan käyttöä.


Kevyemmän kesäversion rinnalle tulin neuloneeksi lämpimämmän syysversion hiuspannasta: Calorimetryn.



Tämä on neulottu ohjeenmukaisin silmukoin 3,5 mm puikolla mustasta TeeTeen Primaverasta, jonka ostin viime syksynä aikomuksenani neuloa itselleni perusribbipipo. Neuloinkin pipon (3,5 mm puikolla ja 120 silmukalla) vain todetakseni, ettei se mahdu edes sinänsä suuripäisen 6-vuotiaamme päähän minusta puhumattakaan. Niinpä purin tekeleen ja päädyin neulomaan Calorimetryn sen sijaan. Lankaa kului noin 30 g, joten ehkäpä selviäisin yhdellä lisäkerällä Primaveraa, jos ryhtyisin uudelleen piponneulontaan. Kai 70 g sentään riittäisi minunkin suureen päähäni mahtuvaan pipoon... Lanka kyllä on aivan luksusta tuntumaltaan ja neulottavuudeltaan, joten se puoltaisi lisäkerän ostamista.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Taas virkattu kassi


Pitihän se toinenkin ET-kassi (ET-lehti 10/2007) virkata, kun ystäväni lahjoittamien lankojen joukossa oli isompi erä luonnonvalkoista. Tällä kertaa kassi sai koristeekseen nappeja, joihin voi kiinnittää (tai olla kiinnittämättä) erinäisiä koristeita. Tässä kassissa on kuusi virkattua kukkasta:



Käytin kaiken valkoisen langan, josta riitti mallia 5-10 cm pidempään olkahihnaan. Minusta kassi on todella viehättävä, toivoisin todella oppivani käyttämään olkalaukkuja! Voi kuitenkin olla, että tämäkin kassi löytää käyttäjänsä jostakin muualta (ehdotuksia otetaan vastaan).


Kukkien virkkaamiseen jää helposti koukkuun.



Yllä olevan kukan kiinnitin hakaneulalla piristämään pellavakassiani.



Oikeanpuoleinen kukka löysi paikkansa mustan tunikan rinnuksesta. Keltaisen kukan liimasin kuumaliimalla pyykkipoikaan, joka toimii tarpeen mukaan tusinakahvikuppini tunnisteena työpaikan kahvihuoneessa tai ilahduttaa vaikkapa työpöydällä kynäpurkin reunassa.


On hiukan ristiriitaista, miten paljon pidänkään kukkien virkkaamisesta ja miten vähän keskimäärin pidän minkään sortin koristeista. Ajattelin kuitenkin avartaa kokemuspiiriäni ja leikitellä virkatuilla kukilla - ainakin toistaiseksi tässä esitellyt koristukset ovat piristäneet mieltäni aiheuttamatta minkään sortin hörsöahdistusta. Voi siis olla, että virkkailen kukkia koru- ja koristemielessä enemmänkin.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Lisää trikoomekkoja


Retrohkosta trikoomekosta innostuneena päätin etsiä itselleni sopivamman mekkomallin. Sellainen löytyikin vanhasta käsityölehdestä (Suuri Käsityölehti 6/1999), hihoja tosin lyhensin reilusti vajaamittaisiksi.



Kangas on torikauppiaalta edullisesti hankittua Nanson trikoota. Kuosi on ok ja mekkokin sopivan kokoinen eli jokseenkin armollinen kertyneille vuosirenkaille; vain alavaroin huoliteltu kaulus jäi vähän harmittamaan. Alavara on tuettu kiinnisilitettävällä tukikankaalla, joten se ei joustanut, kun tikkasin pääntietä. Niinpä joustava päällistrikoo ryttäsi väkisinkin, omassa koneessani kun ei ole sellaisia hienouksia kuin yläsyöttö. Eiköhän mekkoa tule kuitenkin farkkujen kanssa pidettyä kesällä kaikesta huolimatta, onhan se varsin mukava päällä.



Samalla kaavalla surautin toisenkin mekon, tällä kertaa mustapohjaisesta viskoositrikoosta, jossa oli hauska harmaa pintakuviointi. Kankaan olen saanut naapuriltani, joka siis on ammatiltaan kotiompelija (ja armoitettu kangasfriikki) ja neuleharrastaja. Minä toimin loppusijoituspaikkana kaikille niille käsityötarvikkeille, jotka eivät hänen varastoihinsa enää mahdu ja jotka muutoin saisivat jossain vaiheessa kaatopaikkatuomion. Tämän mekon kangas on juhlavampaa ja todella kauniisti laskeutuvaa. Pääntiehen ompelin saumurilla framilonnauhaa kevyesti venyttäen, käänsin saumuronnin kerran ja tikkasin kaksoisneulalla. Pääntiehen syntyi aika hauska rypytys, joka tuo ilmetta muuten varsin yksinkertaiseen malliin. Tämä mekko kävisi mustien housujen kanssa rentoihin juhliinkin, mutta nähtäväksi jää, onko kohtalona sittenkin toimia pelkästään työvaatteena.


Näin vain uusien ystävien vaikutus alkaa näkyä minunkin vaatetuksessani. En nimittäin koskaan voinut kuvitella pitäväni mekkoja housujen kanssa - kunnes viehätyin parinkin ystäväni tapaan yhdistää lyhyt hame tai mekko pitkiin housuihin. Nämä mekot eivät siis jääne viimeisiksi laatuaan. Varastokankaissani ei tosin taida olla mitään mekkoihin sopivaa, joten odottelen kangaskauppiaan saapumista torille - tai seuraavaa naapurin varastontyhjennystä...

torstai 16. huhtikuuta 2009

Kierrätyshuovutuksia


Olen viime viikkojen aikana alkanut aktiivisesti perata kaikkea vauvatavaraa aikomuksenani myydä tai lahjoittaa kaikki käyttökelpoinen ja kierrättää loput mahdollisuuksien mukaan muuten. Useimmat kestovaipat ovat jo löytäneet uuden kodin, mutta kuopukselle neulomistani hahtuvista parit olivat sen verran ohuet, että päätin olla tarjoamatta niitä kenellekään. Sen sijaan heitin pöksyt 60 asteen pyykin sekaan, minkä jälkeen oli askartelun aika:



Nämä olivat ennen yksisäikeisestä liukuvärjätystä hahtuvasta Ruskovillan kolmosohjeella neulotut pitkälahkeiset vaippahousut. Huovutuksen jälkeen leikkasin lahkeet viistosti ja tikkasin aukon umpeen pykäpistoin sopivan sävyisellä villapellavalangalla. Syntyi noin puolivuotiaalle sopiva Kettuhattu. Väri ei tosin ole läheskään noin räikeän oranssi, mutta en taaskaan jaksanut yrittää säätää kameran asetuksia. Jokin hauska koristelu tästä selvästi vielä kuitenkin puuttuu.


Lahkeetkaan eivät menneet haaskuun:



Näistä piti tulla kännykkäpusseja, mutta siihen tarkoitukseen pituus ei riittänyt antaumuksellisen kiskomisenkana jälkeen. Niinpä virkkasin reunat villapellavalangalla siistimmiksi lisäten myös ripustuskoukun; näin pohjasta pykäpistoin suljetut pussukat pitävät ompelukeitaani pikkusälää (mm. ratkojat ja kynät) järjestyksessä ja käden ulottuvilla. Samalla ne muistuttavat sykähdyttävästi kuopuksen vastasyntyneisyyskaudesta, jolloin hahtuvahousut olivat vaippakäytössä.



Toisen Kettuhatun lähtökohtana oli Ruskovillan nelosohjeella neulotut pöksyt, joissa keskikiila oli tehty kahdella säikeellä ja sivut yhdellä. Lanka on samaa kuin edellisessä. Tämä myssy on alaosastaan varsin tiukka, joten voi olla, että käytettävyys voisi parantua leikkaamalla jokusen sentin pois ja siistimällä reunan pykäpistoin. Koristelukaan ei varmasti olisi haitaksi.


Tämänkään hatun lahkeet eivät jääneet käyttämättä:



Kännykkäpussihan se, vaan siihen sisältyy sisäpiirihuumoria: mitä pussi esittää? No lahkeettomat villavaippahousuthan ne siinä. Lahkeen pituus ei riittänyt läppään, joten pussi on ylhäältä avoin; onneksi se on riittävän syvä, ettei puhelin kovin helposti putoa. Hihna on neulottu neljän silmukan i-cordina villapellavalangasta.


Kettuhatut siirtynevät kaappiin odottelemaan ensi kesänä ja syksynä syntyviä vauvoja: molemmille hatuille on siis jo saajat haudottavina - ei onneksi kuitenkaan bloginpitäjän itsensä kohdussa! Kännykkäpussi sen sijaan on vielä vailla omistajaa, joten jos joku innostuu sisäpiirivitsistäni, ilmoittautukoon halukkaaksi lahjoituksen vastaanottajaksi!

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Sekalaista sälää


Tämän bloggauksen tuotoksilla en niitä mainetta enkä kunniaa, mutta tulkoon kaikki käsin tehty silti julkistettua ja siten arkistoitua.



En ole kokonaan unohtanut barbinvaatteitakaan. Uusimmissa housuissa yritin ottaa huomioon belly button -barbien levenneen lantion. Äidiltä saamani Rose Mohairin jämistä tuli liivi; tarkoituksena oli neuloa muhkea kauluskin, mutta lanka loppui kesken. Käden- ja pääntiet huolittelinkin rapuvirkkauksella. Kaulakorun askartelin pujottamalla kumilankaan hajonneen marakassin sisällä olleita "helmiä", joissa oli valmiiksi reikä; keskus"helmen" olen joskus muinoin saanut yhdeltä ystävistäni, joka inventoi rihkamakoruosastoaan.



Kuopukselle neuloin naapurin lahjoittamasta liukuvärjätystä hahtuvasta huovutetut tumput (28 s ja 5,5 mm puikot). 60 asteen pesussa tumput kutistuivat nippanappa parivuotiaalle sopiviksi. Koska kuopus valitti tumppujen "sattuvan" (oletan villan kutittaneen atooppistyyppistä ihoa), näiden kohtalo on vielä avoin. Ehkäpä askartelenkin näistä kaksi kännykkäpussia leikkaamalla ranteen sisäosan ja peukalon pois. Kärjestä tulisi itse pussi, ranteen ulko-osasta läppä.



Joulun jälkeen surautin kuopukselle pikatonttulakin ensi joulua ajatellen jonkin vanhan käsityölehden kaavalla. Valkoinen on Marlonin joustofroteeta (Ylivieskan Marit ja Muksut -liikkeen palalaarista), punainen polyestermokan sukuista pehmokangasta (sikasäkistä). Kulkusen löysin kätköistäni myöhemmin, se on vieläkin kiinnittämättä.



Koska kolmivuotinen kerhotaipaleemme tuli päätökseen töihin lähtöni myötä, halusin muistaa kerhontätejä omatekoisin kortein. Avoimen päiväkodin tädit (2 kpl) saivat keltakukkaiset kortit, perhekerhon tädit (2 kpl) oranssikukkaiset. Materiaalit ovat tuttua jämä-/kierrätysosastoa, virkkaukset ja napit on kiinnitetty kuumaliimalla.



Elintarvikeväreillä värjäämäni Nallen jämistä (niistä, mitä jäi yli näistä sukista) virkkasin alusen kukkaruukulle. Nurjalle ompelin kosteussuojaksi pyörylän (äitini) vanhasta kerniliinasta. Alunen suojaa bassokaiuttimen pintaa satunnaisilta kasteluvesiroiskeilta. Niin, meillä on pitkästä aikaa viherkasveja, entiset kuivakkokasvit kuolivat kuivuuteen, mutta nyt yritämme naapurin löytämän edullisen pullojukan innoittamina entistä tarmokkaammin pitää hengissä niin tämän yksilön kuin sen seuraksi hankitut pari-kolme muuta vähän veden kasvia.


Lasten trikoopyjamakin on tullut ommeltua koossa 110 cm (sikasäkki- ja lahjoitustrikoista).



Pyjama tosin on aika karmaiseva, housut kasarilökärit ja paidanhihat ompeluongelmien takia tökerön kapeat, joten tämä olisi voinut vaikkapa jäädä arkistoimatta...

perjantai 10. huhtikuuta 2009

Retrohko trikoomekko


Aina ei voi onnistua. Työvaateompeluhuumassani innostuin myös Suuren Käsityölehden 8/2007 röyhelökauluksisesta neulosmekosta ja löysin siihen mielestäni oikein oivallisen Nanson kankaan torimyyjältä. Lopputulos ei ollut aivan odotusten mukainen.



Miehen ensikommentti mekosta "lähinnä tulee mieleen penkkarivaate" kertoo paljon. Kaulusröyhelö ei todellakaan ole ominta tyyliäni, vaikka tavallaan pidänkin siitä. Sitä paitsi minun olisi pitänyt jo tähän mennessä tajuta, etten todellakaan mahdu mihin tahansa koon 42 yläosaan. Sinänsä tykkään kankaasta ja voisin kuvitella pitäväni trikoomekkoa farkkujen kanssa, mutta se edellyttäisi mekolta erilaista kaulusta ja vähintään numeroa suurempaa kokoa - tai ehkäpä minun pitäisi pienentyä vaatekoko tai pari... Ehkä yritän vielä etsiä sopivampaa mallia ja ostan lisää kankaita torimyyjältä. Tämä mekko löysi onneksi kodin retrohenkisen ystäväni vaatekaapista

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Kassi kukkii


Virkkuukoukku ei ole vieläkään jättänyt minua rauhaan. Tällä kertaa tekeytyi kassi pikkuneidille 5-vuotislahjaksi.



Kassi on virkattu naapurin lahjoittamasta Novita Marinesta 4,0 mm koukulla, menekki arviolta 70-80 g. Pohjan malli on sama kuin ET-kassissa, tosin pienempi versio, runko puolestaan 1p, 1ks. Pylväiden ja kiinteiden silmukoiden vaihtelu muodostaa melkolailla helmineuleelta näyttävän pinnan, mutta on toki virkkauspinnalle tyypillisesti tiiviimpi ja napakampi. Hihna on [3p yhteen, 3kjs, 3p yhteen], tämä toistettuna 3 kjs:n kaareen. Kukat on virkattu 1,75 mm ja 2,0 mm koukuilla tuntemattomista (ystävän lahjoittamista) puuvillalangoista.


Synttärit ovat vasta elokuussa, mutta Virkkausringin Kevätsoppa-tempaus innoitti hoitamaan tämänkin lahjaprojektin ajoissa. Toivottavasti lahja on saajalleen mieluinen, itse tuskailin aikani koristeiden kanssa ja lopulta päädyin kuvassa olevaan, vaikka en ole vieläkään täysin tyytyväinen. Minulla nyt ei kertakaikkiaan ole silmää koristeiden suunnittelulle ja asemoinnille...

lauantai 4. huhtikuuta 2009

Virkattu kassi


ET:n kesäkassi ja ystävän lahjoittamat langat innoittivat virkkaamaan raidallisen kesäkassin hieman retrohenkeen.



Laineidean nappasin Virkkaajan käsikirjasta: kussakin raidassa on polveileva pylväskerros ja sitä seuraava kiinteiden silmukoiden kerros, pohja on virkattu ET-kassin tapaan pelkillä pylväskerroksilla. Ympärysmittaa on 140 silmukan verran, aaltokuvion mallikerta oli 14 silmukan levyinen. Kantohihnankin mallin sovelsin ET:stä, siinä tosin on pylväskerrosten välissä kiinteiden silmukoiden kerros napakoittamassa. Koukulla oli kokoa 2,0 mm, lankaa kului yhteensä noin 120g. Ruskeaa ja oranssia jäi vielä myöhempiin koristevirkkauksiin, luonnonvalkoista reilusti enemmän.


Hieman tuli hihnojen kavennuksista epäsymmetriset, vaikka ihan saman verran pylväitä vähenikin kummassakin reunassa. Tykkään itse värityksestä, jossa on minusta jotain aidosti 70-lukulaista (oranssin ja ruskean yhdistelmähän se) ja muutenkin kassista tuli sopusuhtainen. En itse osaa juurikaan olkakasseja käyttää, mutta onneksi sisareni halusi saada tämän yksilön aikeinaan käyttää sitä jollain tapaa sisustuselementtinä.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Työvaatetta


Kotiarestini on päättynyt, toivottavasti lopullisesti. Olen siis jälleen akateeminen pätkätyöläinen. Vaikka pukukoodi työpaikalla on vähintäänkin vapaa - kukaan ei ihmettele, jos kulkee maisemassa virttyneissä verkkareissa ja saumakieroissa trikoopaidoissa, joiden hihansuut ovat kuluneet puhki -, halusin silti ommella uusia paitoja. Edes etäisesti asiallinen vaatetus luo itselle illuusiota pätevyydestä, toisaalta haluan tehdä selvää pesäeroa kotiäitivuosiin myös vaatteitten myötä.


Vaan trikoopaita se on joka rokkaa.



Kangas naapurilta, malli Suuresta Käsityölehdestä 10/2004, tosin helmaan on lisätty pituutta noin 10 cm. Tykkään sekä kuosista että mallista, tosi mukava päällä. Tein samanlaisen myös kokoruskeana (kangas naapurilta), mutta kuvasta tuli niin huono, että sitä on turha tähän lisätä.



Ruskea trikoo naapurilta, vanharoosa Eurokankaan kilokangaslaarista, malli Suuresta Käsityölehdestä 6/2000 jälleen helmasta kymmenisen senttiä pidennettynä. Tässä mallissa on aavistuksen liian iso pääntie omaan makuuni ja varsin kapeat hihat, mutta eiköhän paita tule silti aktiivikäyttöön. Raglanhiha sinänsä olisi mukavaa vaihtelua perinteiseen malliin. Pääntie on huoliteltu trikoosta leikatulla kaitaleella, onnistui tällä kertaa kaksoisneulan ansiosta yllättävän hyvin. Vaalea täppä rintamuksessa ei muuten ole tahra paidassa, vaan pölyä kameran linssissä.



Samat kankaat kuin edellä, pääntie on huoliteltu valmiilla neuloskaitaleella, malli Suuresta Käsityölehdestä 6-7/2005, tässäkin taisi tulla helmaan kymmenen senttiä lisää pituutta. Hyvä peruspaita, näitä voisi tehdä eri väreissä lisääkin.


Hyvän ystäväni tapa käyttää tunikoita trikoopaidan päällä innoitti minutkin kokeilemaan, josko kerrospukeutuminen kävisi tällaiselle persjalkaiselle pätkällekin:



Ohut musta pellava(sekoite?)kangas naapurilta, malli Suuresta Käsityölehdestä 8/2007. Todellisuudessa tunika ei ole lainkaan läpikuultava, vaan oikein käytännöllisen oloinen vaatekappale. Tämän avulla saa käyttöön niitäkin vanhoja paitoja, jotka ovat joko liian lyhyitä tai liian tiukkoja käytettäväksi sellaisenaan. Näkyypä tuo taipuvan rennon kauluspaidankin kaveriksi. Kangas on mukavan ohutta myös kesää ja lyhythihaisia paitoja ajatellen, bonukseksi on laskettava myös "kreppimäisyys", jonka ansiosta vaate on silittämättä valmis käyttöön. Tämä malli on myös erittäin helppo ja nopea toteuttaa.



Sama malli, tällä kertaa naapurilta saadusta villa(sekoite?)kankaasta, joka on paksumpaa ja jäykempää kuin edellisen kuvan musta kangas. Tämä on se siistimpi vaate, jota ei ehkä ihan peruslabrapäivinä viitsi pitää.


Suunnitelmissa on pikkuhiljaa ommella vielä puolentusinaa paitaa/tunikaa/tunikamekkoa, toivottavasti myös hieman keveämmissä ja kesäisemmissä väreissä ja kuoseissa. Kankaita ainakin riittää ja naapuri jo ehti ilmoittaa, että lisääkin olisi tarjolla...


Eikä tämä sitten ollut mikään aprillipila, vaan totisinta totta.